Digitaalisen musiikin ostaminen
Muutama vuosi sitten vakuutin, etten koskaan tule ostamaan musiikkia aineettomana mp3:na. Tähän saakka tuo "lupaus" tai ennemminkin ajatus on toteunut ja ostaminen on kohdistunut pelkästään fyysisiin CD -levyihin. Helmikuun 22. päivä kaikki kuitenkin muuttui, ostin ensimmäinen digitaalisen albumini Meteli.net downloads palvelusta. Kyseisen historiallisen ostoksen kunnian sai Omnium Gatherumin uusin levytys Beyond. Kyseistä palvelua oli todella helppo käyttää, se ei vaadi minkään erilisen latausohjelman lataamista vaan tiedostot tulevat zip -muodossa perille. Palvelu ei vaadi rekistöröitymistä mutta se kannattaa siinä mielessä, että silloin omat ostokset jäävät talteen ja ne on mahdollista ladata uudelleen. Kokonainen levy latautui koneelle parissa minuutissa ja kokonaisuudessaan ostotapahtumaan meni viitisen minuuttia. Olihan sitten myös hinta kilpailukykyinen, eli levy maksoi 9,99 e, jonka päälle lisätään toimituskuluja 0,7 e esim. verkkopankkimaksusta. Näkisin kyllä itse mieluiten levyjen kokonaishinnan, mutta toki ostajan etu on se, että usemman levyn saa samalla lisämaksulla.
Suomessa mp3 -kauppa on edennyt suhteellisen heikosti, ja esimerkiksi S-ketjun suurella panostuksella lanseeraama Poimuri.fi palvelu on jo lopetettu, kuten myös aikoinaan suurta ennakkohypeä saanut Ground. Digitaalista musiikkia voi ostaa lisäksi mm. Mtv3 Storesta, Digianttilasta, radioasema NRJ:n nettikaupasta ja CDON:sta. Toki näistä puuttuu iTunes, joka johtuu siitä, ettei itselläni Applen laitteita tai sovelluksia ole käytössä. Erikoista on kuitenkin se, että suomalainen voi ostaa vaikkapa Amazonista musiikkia CD:nä mutta kaikkea samaa musiikkia ei saa ostettua mp3:na eri lokaatiolakien tmv. syiden takia. Taas yksi typeryys, jolla musiikkiteollisuus ampuu itseään nilkkaan, koska sama ongelma on myös iTunesissa tullut eräälle tutulleni vastaan; joku kappale voi olla myytävänä esimerkiksi vain jenkkiasiakkaille.
Hinnat eivät juuri suuresti poikkea palveluiden välillä ainakaan lyhyen otoksen perusteella, uusimman Helloweenin saa esimerkiksi n. 11 e hintaan kaikista mainituista paikoista. Valikoimissa on sitten yllättäin suuriakin poikkeuksia, aiemmin mainittua uusinta Omnium Gatherumia ei löydy tällä hetkellä muiden kuin Meteli.netin ja CDON:n valikoimista. Näistä tuntuu myös löytyvän selvästi enemmän metallia ja rockia kuin muista mainituista kaupoista. Kaikkea uutena julkaistavaa musiikkia ei kuitenkaan näistäkään kaupoista aina löydy. Esimerkiksi loistava Vandroyan debyytti One julkaistiin alkuvuodesta Euroopassa Inner Wound Recordsin toimesta mutta sitä löytyy CDON:takin vain CD -versiona. Hieman erikoista tämäkin, ja taas yksi kummallisuus jolla levy-yhtiöt ampuvat itseään sinne kuuluisaan jalkaan. Vandroyan levyn löytää hetkessä googlesta laittomana mp3 -latauksena, mutta mistään sitä ei vastaavassa formaatissa voi ostaa, vaikka tuotetta etsiskelin pitemmänkin tovin netin ääreltä.
Yhteenveto
Musiikin digitaalisen ostamisen etuina on sen helppous, ja useimmissa tapauksissa hieman edullisempi hinta kuin fyysisellä tuotteella. Palveluntarjoajat antavat myös aina mahdollisuuden ladata ostamansa tuote uudestaan, joten ainakin jonkin aikaa varmuuskopio on itse tuotteesta olemassa myös kaupan sivuilla, kunhan sinne on vain rekistöröitynyt. Omalta kotikoneeltahan tiedostot kannattaa tallentaa samalla lailla varmuuskopioksi sinne ulkoiselle kovalevylle, kuten muutkin digitaaliset tiedostot. Levyn Zip -paketissa tulee mukaan myös yleensä kansikuva, mutta itse kansilehtisen infot jäävät nettiostajalta saamatta, samalla lailla kuin streamipalveluissakin. Jo aiemmin on mainittu ne muutamat syyt, jotka nykyäänkin estävät mp3 -kaupan nousun marginaalista isommaksikin tekijäksi. Kuluttajan on edelleen paljon helpompi ladata ja löytää laiton kopio netistä tai kuunnella sitä streamipalveluista, kuin ostaa se itselleen nettikaupasta. Lisäksi vuonna 2006 tullut ns. Lex Karpela eli laki laittomasta jakelusta ja kopioinnista netistä, jättää edelleen yksityisen lataajan rangaistuskäytännön ulkopuolelle, vaikka aiemmin mainittu Chisugate tilannetta on hieman muuttanutkin.
Moraalisesti laiton lataaminen on mielestäni kuitenkin edelleen väärin ja rinnastettavissa varkauteen, jos ei nyt ihan fyysisen maailman niin ainakin digitaalisen maailman varkauteen. Digitaalisen musiikin ostaminen pysynee varmaan jossain määrin hengissä tulevaisuudessakin, mutta hankala sille on nähdä menestyvää tulevaisuutta streamipalveluiden rinnalla, joista kuluttaja saa saman tasoisen tuotteen huomattavasti edullisemmin käyttöönsä. Suurimmalle osalla kuulijoista ei ole niin väliä, onko kappaleet itsellä tallessa, koska seuraava hitti on jo tulossa ja ne vanhat unohtuvat nopeasti. Musiikkia enemmän tai vakavammin harrastavalle digitaalisen musiikin ostaminen tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen vaihtoehdon fyysisen tuotteen rinnalle. Juttusarjan tulevassa viimeisessä neljännessä osassa tarkastelen sitten vielä kokonaisuutena tätä nykyistä maailmaa itseni kaltaisen musiikkia reilusti kuluttavan kuulijan kannalta.
