Musiikkimaailmassa tapahtuu - Thaurorod

Thaurorodin uusi laulaja on Andi Kravljaca

Thaurorodin uraan olen onnekkaasti seurannut jo demoajoista saakka, ja bändin debyytti Upon Haunted Battlefields lunastikin suurimman osan niistä odotuksista, jota laadukkaat demot olivat nostaneet. Markku Kuikka hoiti levyllä vokaalinsa aivan hyvin, mutta sitten bändin keulille nimettiin Michele Luppi, joka on yksi ehdottomista suosikkilaulajistani koko metallimaailmassa. Onneksi ehdin nähdä bändin keikalla Luppi keulillaan ja sen pohjalta bändin toista täyspitkää tuli odotettua aivan ylisuurin odotuksin. Ennen odotettua julkaisua bändin ja Lupin yhteistyö kuitenkin katkesi yhteisellä päätöksellä ja yhtyä lähti uuden vokalistin etsintään. Nyt tuo uusi vokalisti on nimetty, kyseessä on ruotsalainen Andi Kravljaca, joka on laulanut ennen muun muassa Silent Callissa ja Seventh Wonderissa. Thaurorod on nyt julkistanut videon Kravljacan koe-esiintymisestä, jolla herra laulaa Silent and Rain kipaleen. Pelonsekaisin tuntein lähdin miehen laulusuoritusta kuuntelemaan, sillä Lupin suorituksen olivat bändin keulilla vaan niin mahtavia. Kravljaca onnistui kuitenkin jo tuolla kappaleella vakuttamaan ainakin allekirjanneen taidoistaan, miehen perussoundi on todella hyvä ja korkeat huudotkin lähtevät varsin maukkaasti. Jos Lupin erouutisen kuultuani olin valmis pudottamaan Thaurorodin alempaan keskikastiin, nostaa tämä video odotuksen jälleen toisen täyspitkän suhteen korkealle. 

Liikkuva Kuva - Morbid Angel

Morbid Angel - Rapture (Live)

Superskum on julkaissut muutaman todella hyvälaatuisen videoklipin Morbid Angelin kiertueelta Youtubessa, ja harvoin tosiaankaan nykyaikana tulee vastaan tuoreilta keikoilta näin hyvin soundaavaa ja kuvattua materiaalia, kun Covenantin avausbiisistä Rapturestakin löytyy. Bändi tuntuu lisäksi olevan melkoisen hyvässä iskussa tuolla pätkällä ja kun bändi ei ole koskaan julkaissut minkään tasoista live-DVD:tä, tulevat tällaiset pätkät todellakin tarpeeseen. Samalta keikalta löydät videot myös kappaleista Existo Vulgoré ja Nevermore mutta valitsin noista Rapturen tästä esille, koska kyseessä on yksi ehdottomista suosikkikappaleista koko bändin uralta. 

Live - Club PRKL 27.10.12 - Merging Flare & Evil-Lÿn

Lokakuun viimeiselle viikonlopulle oli sattunut mukavat melodisen metallin iltamat Club PRKL:seen, joten olihan se lähdettävä paikan päälle katsastamaan Merging Flaren livekunto, sekä samalla tutustumaan muutaman tutun kehumaan Evil-Lÿniin. 

Illan aloittanut viimeksi mainittu orkesteri olikin ihan mieluisa tuttavuus, ärhäkkää thrashin ja melodisen metallin siitosta esittänyt ryhmä esiintyi energisesti ja soitto kulki mainiosti. Laulajatar kuulosti ja näytti hyvältä, bändin poikien hoitaessa instrumenttinsa taidolla. Rivakka soitto kulki kadehdittavan hienosti ja ainoat hengähdystauot koettiinkin vain biisien välillä. Illan aikana kuultiin myös ainakin pari uutta rallia, jotka kuulostivat oikein hyviltä. Ei tosin olleet ne vanhemmatkaan aiemmin tuttuja, mutta kyllä bändiä mielellään sen noin kolmivarttisen kuunteli. Täytynee tämän jälkeen tutustua orkesterin tekemisiin jatkossa myös levytysrintamalla. 

Illan pääakti Merging Flare aloitteli puolenyön aikoihin. Yleisöä oli paikalla maksimissaan muutama kymmenen, mutta onneksi tämä porukka oli nimeenomaan tullut nauttimaan livemusiikista, eikä tyytynyt  vain istumaan pöydissä jaarittelemassa. Debyyttijulkaisunsa Reverencen aloitusraidalla At Daggers Drawnilla keikan käyntiin potkaissut viisikko oli heti alusta asti energisellä ja leikkisällä päällä. Kyllähän jokainen Matias Balmin livenä todistanut tietää, että mieheltä irtoaa aina leppoisaa kainuulaishuumoria biisien välillä, ja mainiostihan nuo letkautukset iloiselle power metal keikalle sopivatkin.

Ei siellä silti mitään stand-up iltamaa vietetty, vaan bändi keskittyi tiukkaan soittoon ja yleisön viihdyttämiseen koko hieman alta tunnin kestäneen keikkansa ajan. Ehdottomasti keikan paras biisi oli In the Line of Fire. Äkäinen ja rivakka kipale ei ole levyltä noussut niinkään aiemmin esiin, mutta jumalauta kuinka hienosti se kulki keikan aikana, rivakkaa power metallia parhaimmillaan. Keikka huipentui lopuksi Running Wild lainaan, Branded and Exileen, jonka yhteislauluun tuntui osallistuvan koko lavan eteen saapunut joukko. Loistava iltama kaiken kaikkiaan, kiitokset vaan bändeille ja keikan järjestäneelle Disentertainmentille. 

Liikkuva kuva - Machine Head

Machine Head - Imperium

Machine Headilta tulee uusi livealbumi marraskuun puolivälissä, ja nyt tuolta Machine Fucking Head Liveksi nimetyltä kokoelmalta on julkaistu yksi videobiisi bändin vanhasta hitistä, Imperiumista. Kovana livebändinä tunnettu Machine Head toimii mainiosti myös livevideoilla, mutta täytyy ihmetellä miksi taas on tehty mustavalkoista värimaailmaa sisältävä video. Bändin ja yleisön hyvästä menosta huolimatta on todella ankeaa katsella vain mustavalkoista kuvaa, joten jos tämä nyt tupla-CD:nä julkaistava setti on tulossa myös DVDnä näin toteutettuna, täytyy fanipojankin jättää se kyllä kaupan hyllylle. Itse julkaisun biisilista on kyllä maittava, niin himottaisi tuota kyllä pitkästä aikaa live-CD:kin hommata hyllyyn. DVD julkaisuiden yleistettyä noita ei ole tullut vuosiin enää hankittua.

Machine Fucking Head Live:

1. I Am Hell (Sonata in C#)
2. Be Still and Know
3. Imperium
4. Beautiful Mourning
5. The Blood, the Sweat, the Tears
6. Locust
7. This is the End
8. Aesthetics of Hate
9. Old
10. Darkness Within
11. Bulldozer
12. Ten Ton Hammer
13. Who We Are
14. Halo
15. Davidian

Liikkuva kuva - Orden Ogan

Orden Ogan - The Things We Believe In

Saksalainen Orden Ogan onkin ihan uusi tuttavuus, mutta varsin mukavaa power metalliahan bändi tarjoilee. Ainakin videobiisistä tulee saman tien mieleen Sabatonin viimeaikaiset kappaleet, mutta ei tässä nyt mistään suorasta apinoinnistakaan ole kysymys. Kun levyä tuolla Imperiumi.Netissä kehutaan vuolaasti ja ylläoleva kappalekin maistuu, niin täytyyhän umpioudon kuuloisen nimen omaavaan orkesteriin tutustua tarkemminkin sitten kun tuon uutukaisen jostain käsiinsä saa.

Liikkuva kuva - Aerosmith

Aerosmith - What Could Have Been Love

Aerosmith on viimein lähellä 15. albuminsa julkaisua, jota ei ole tehtykään kun vasta vuodesta 2006 lähtien. Nyt julkaistu videokappale What Could Have Been Love edustaa sitä perinteistä balladiakamaa, jota bändi on viljellyt läpi uransa, mutta kaukana ollaan Cryingin tai Crazyn loistokkuudesta ainakin tämän rallin osalta. Kyllähän tuon nyt kuuntelee, mutta eipä tuo suurempia odotuksia uudelle Music from Another Dimension! albumille aseta. Toivotaan että se olisi ainakin parempi kuin vuonna 2001 tullut Just Push Play.

Liikkuva kuva - Kamelot

Kamelot - Sacrimony (Angel of Afterlife)

Kamelot on yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni, mutta valitettavasti se ei ole kahdella edellisellä täyspitkällään tarjonnut oikein mitään innostavaa kuultavaa. Varsinainen pommi tipahti kuitenkin muutama kuukausi sitten, kun pitkäaikainen laulaja Roy Khan jätti yhtyeen ja vokaaleihin kiinnitettiin Seventh Wonderista aiemmin tuttu ruotsalainen Tommy Karevik. Nyt yhtye tarjoilee ensimmäisen virallisen videon ensi viikolla julkaistavalta Silverthorn albumiltaan. Sacrimony on monella tapaa hyvin perinteinen biisi Kamelotilta, ensinnäkin sen tunnistaa saman tien bändin tekemäksi. Huomio kiinnittyy heti myös siihen, kuinka samannäköiseksi Karevik on videolla stailattu ja varsinkin siihen, ettei miehen omaperäinen laulusoundi olekaan niin terävästi esillä kun olisi Seventh Wonderin levyt kuultuaan olettanut. Mies kuulostaa nimenomaan Kamelotin vokalistilla, joten viimeisetkin pelot siitä, että laulajanvaihdos olisi tuhonnut Kamelotin voidaan heittää menemään. Myös videolla vierailevat naikkoset, eli Elize Ryd ja Alissa White-Gluz hoitavat tonttinsa mallikkaasti niin itse kappaleessa kuin videollakin. Sacrimony ei ole Kamelotin uran huippuhetki, mutta se antaa oivan lupauksen tulevan albumin annista ja herättää uudelleen jo hieman sammuneen kipinän bändin nykyisiin julkaisuihin.

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Mokoma

Mokoma - 180 astetta

YleX:n sivuilla on kuultavissa viikon 43 ajan uusin Mokoman täyspitkä 180 astetta. Ennakkoon olenkin lukenut, että bändi palailee uusimmillaan viimein sinne Kurimuksen ja Tämän Maailman Ruhtinaan Hovin metallisempaan ilmaisuun tylsän ja aika mitään sanomattoman popmetallinsa jälkeen. Otetaanpa keskittynyt ensikuuntelu levystä ja katsotaan mitä vuosimallia oleva 2012 Mokoma tarjoaa uutukaisellaan.

Levy alkaakin varsin pirtsakasti levyn nimibiisinä toimivalla death metallisella Uusi Aamu rykäisyllä ja samaa raskautta jatketaan myös jo sinkkuna julkaistulla kakkosbiisillä, Valkoisella Kohinalla. Liian kauaksi radioystävällisestä ja paljon faneja saaneesta Mokomasta ei levyllä kuitenkaan edetä, vaan jo levyn kolmas raita, Punamultaa on sitä aiemmilta levyiltä tuttua popmetallia. Biisi tulee varmasti saamaan ansaitsemansa tilan jälleen radiokanavilta mutta itse en biisistä suuremmin syty. Onneksi vauhti jatkuu jo taas seuraavalla Uskalla Elää kappaleella, vaikka silläkin kuullaan Annalan puhtaita, ei biisi ole onneksi lähelläkään niitä tympeitä balladiluikautuksia, josta bändi on viime vuosina tullut tunnetuksi. Vaikka levyn alussa onkin kuultu mieluisia säveliä, herää levy kunnolla henkiin viidennen raidan, Ajan Hermo myötä. Rivakkaa soitantaa, äkäistä vokalisointia ja ennen kaikkea kokonaisuudessaan hyvä suomi thrash kappale, juuri sitä laatua, jossa Mokoma on edelleen härmän ehdotonta eliittiä. Ilo on kuitenkin jälleen lyhyt, sillä Kuinka Kävi Näin palauttaa musisoinnin taas balladikantaan tai no ainakin rauhallisempaan paatokseen. Tämäntyylistä biisimateriaalia tulee Suomessa silmät ja korvat täyteen joka paikasta, joten suuremmin kappale ei sykäytä, Se täytyy kuitenkin todeta, että Annalan puhtaat ovat levyllä varmasti miehen uran parhaat, mutta eivät kuitenkaan vielä sillä tasolla, että itse laulusuoritus nostaisi biisejä yhtään paremmaksi. Raskassointuinen Ihmisenpyörä on taas astetta iskevämpää materiaalia, mutta aijjai kuinka maukkaasti starttaakaan seuraava Kuollut, Kuolleempi, Kuollein. Hymy nousee väkisinkin huulille, sillä niin maukkaasti lähtee thrashkomppi käyntiin, ettei kuulija voi kuin nauttia. Ensikuuntelun perusteella selvästi paras kipale tähän mennessä. Virsi n:o 5 alkaa jälleen pelottavan balladimaisesti, mutta itse asiassa biisi on selvästi mielenkiintoisin ja iskevin näistä levyn keskitempoisista kipaleista. Tunnelmallisesti alkava Illan Henki kiihtyy rauhallisen alkunsa jälkeen lähes mustaksi metalliksi laskettavaan laukkaan, ja onkin levyn yllättävintä, sekä varmasti uransa rankinta Mokomaa. Toimii ! Levyn päättävä Vapaa on taas sitä radioystävällisempää Mokomaa, ei nyt ensikerralla mitenkään kummoinen raita jos ei nyt susipaskakaan. Kyllähän tämä levy palauttaa Mokoman sinne metallisempaan ilmaisuun ja 180 astetta tulee varmasti viihtymään myös omalla soittolistallani uudemmankin kerran.

Liikkuva kuva - Yngwie Malmsteen

Yngwie Malmsteen - Critical Mass

Ruotsalainen kitarasankari Yngwie Malmsteen uutisoi vasta uudesta Spell Bound levystään, joka ilmeisesti ilmestyy vielä tämän vuoden puolella. Mitän tarkempaa tietoa herran 16. soololevystä ei ole vielä tippunut, mutta sitä odotellessa voidaan nauttia harvinaisesta livepätkästä edelliseltä täyspitkältä, Relentlessiltä poimitun Critical Massin parissa. Liiemminhän herra ei uutta materiaalia livenä soittele, ja jos soittaakin niin harva fani juuri sitä osaa showsta tallentaa. Kyseinen video on hieman suttuinen mutta Youtubeen yllätävän laadukas soundeiltaan, joten sen parissa on hyvä aloitella perjantaita.

Liikkuva kuva - Enslaved

Enslaved - Thoughts Like Hammers

Norjalaisen Enslavedin uusin täyspitkä RIITIIR on soinut parisen kertaa Spotifystä, mutta bändin tarjoamaan monipuoliseen progressiiviseen mustaan metalliin en ole vielä päässyt niin sisälle, että osaisin levyä arvottaa oikein mitenkään. Sen osaan jo kuitenkin sanoa, että kiehtovalta ja mielenkiintoiselta bändin uusin tuotos kuulostaa. Levy ei avaudu helposti, mutta antaa jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta ja kiehtovaa, joka saa palaamaan sen pariin vielä uudelleenkin. Levyltä on myös julkaistu ensimmäinen virallinen video Thoughts Like Hammers kipaleesta, itse video nyt ei ole kummoinenkaan, jos nyt ei satu nauttimaan vesiputouksien ja sumun katsomisesta yhdeksää minuuttia. Musiikki taas on sen verran maukasta, että tuo aika kannattaa bändiin tutustumiseen varmasti uhrata. 

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Wintersun

Levy nyt kuunneltavissa !

Wintersun - Time I

Jari Mäenpään johtaman Wintersunin toisen levyn tarinat ja haasteet ovat varmasti lähes jokaisen metallimedioita seuraavan tiedossa, mutta nyt kaiken jälkeen albumikaksikko Timen ykkösosa on valmis julkaisuun. Bändin tiedonannon mukaan levy olisi kuunneltavissa orkesterin kotisivuilla keskiviikkona 17.10 alkaen, mutta toistaiseksi sitä ei vielä siellä näy. No levy on kuitenkin ilmestynyt jo esimerkiksi Groovesharkkiin, josta sen aamun iloksi ehdin jo pari kertaa kuunnella. Odotetustihan levy on massiivinen ja varsin täyteen ahdetun kuuloinen. Raitoja, orkestraatioita ja lauluja on todella paljon ja varmasti tarpeeksi ainakin keskiverto kuulijalle. Kaikesta tästä täytteestä huolimatta Wintersunin ydin ei ole kadonnut minnekään, vaan bändin musisointi on edelleen täysin tunnistettavaa ja odotusten mukaista. On turha kuvitellakaan että levyn varsinaiset kolme biisiä, eli Sons of Winter And Stars, Land of Snow And Sorrow sekä nimibiisi Time avautuisivat heti ensikuunteluilla. Mutta sen verran niistä voi jo todeta, ettei kukaan Wintersuniin tykästynyt tule todellakaan julkaisuun pettymään, toisaalta eivät ne tarjoa mitään sellaista järjetöntä yllätystä mitä moisen ennakkohehkutusten ja käytetyn ajan perusteella voisi joku odottaa. Time I on ennen kaikkea Mäenpään vision ensimmäinen todellinen askel, se on laadukas ja miellyttävä teos, mutta antaa samalla lupauksen, ettei tässä ole vielä kaikki se, mihin herra parhaimmillaan pystyy. Sen parissa viihtyy kuitenkin varmasti kakkososaa odotellessa.

Klassikko esiin - Dark Tranquillity

Dark Tranquillity - The Mind's I

Vuonna 1997 julkaistiin yksi melodisen death metallin kulmakivistä, kun ruotsalaisen Dark Tranquillityn The Mind's I näki päivänvalon. Monien bändin fanien mielestä varmasti myös edellinen The Gallery on yksi genren klassikoista, mutta mielestäni juuri The Mind' I:lla Dark Tranquillity yhdisti ensimmäistä kertaa kaikki ne osasensa täydellisesti kohdilleen, josta bändi tunnetaan myös nykyään. Muistan vieläkin elävästi kuinka paikallisessa musiikkikaupassa monesti ihailin Zodijackyl Light nimistä VHS -kasettia, jolla oli nimibiisinsä videon lisäksi vain toinen video Hedon, mutta hintaa normaalin keikkatallenteen verran. Viimein julkaisu päätyi myös omaan hyllyyni, ja siitä syntyi yhä jatkuva rakkaus Dark Tranquillityn musiikkiin. Videot ovat itsessään hienoja mutta varsinkin musiikki iski silloiseen nuorukaiseen lähtemättömästi. Bändin tunteikkaat melodiat, Stannen vahva ja tarkasti artikuloitu vokalisointi sekä videoiden synkeä tunnelma olivat täydellisessä liitoksessa keskenään ja sama laatu jatkui myös koko täyspitkän ajan. Vaikka menikin aikaa, että levyn muut kappaleet nousivat yllä mainittujen raitojen tasolle, voidaan tällä hetkellä puhua läpeensä laadukkaasta levystä, jonka aikana ei horjahdeta kertaakaan erinomaisuudesta hyvyyteen. Dark Tranquillity sekä muutama muu bändi on myös tätä ennen ja tämän jälkeen tehnyt upeita levytyksiä niin kutsutun göteborg -metallin saralla, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut niin rakkaaksi ja laadukkaaksi levytykseksi kuin juuri The Mind's I. Levy on eittämättä yksi levyhyllyni parhaita klassikoita ja siksi se ansaitsee esiin noston myös vuonna 2012.

Liikkuva kuva - Bloodbound

Bloodbound - Metalheads Unite 

Aikanaan 2006 ilmestyneellä Nosferatu levyllään säväyttänyt power metal bändi Bloodbound on sittemmin tippunut aktiivisesta kuuntelusta, mutta mainitun levyn jälkeen kuullut kappaleet eivät ole suuremmin säväyttäneet. Yhtyeen tulevalta, viidenneltä täyspitkältä In the Name of Metalilta on julkaistu nyt ensimmäinen biisi niin sanottuna "lyric" videona. Metalheads Unite on jo nimensä mukaan varsin geneeristä ja kuultua tavaraa, mutta itse kappaleena vielä enemmän ja sen parissa tylsistyykin totaalisesti jo muutaman ensi minuutin jälkeen. Tämä ei johdu pelkästään ontuvista ja niin usein kuulluista lyriikoista, vaan myös itse sävellyksestä, joka voisi olla kenen tahansa heavy tai power pumpun käsistä, ehkä eniten se on halpa kopio Manowarista. Ei jatkoon.

Liikkuva kuva - Deftones

Deftones - Tempest

Amerikkalainen Deftones julkaisee kohtapuoliin uuden Koi No Yokaniksi nimetyn seitsemännen täyspitkänsä. Uuden levyn ensimmäinen virallinen irrotus on yli kuusiminuuttinen Tempest, josta on nyt katsottavissa myös niin kutsuttu "lyric video". Omaperäisestä musiikistaan tunnetuksi tullut Deftones alkaa ainakin tällä biisillä olemaan taas aika lähellä turvallista keskitietä, eikä kappaletta erota valtavirrasta oikein muu kuin laulaja Chino Morenon omaperäinen ääni. Ei tämä nyt mikään huono ralli ollut, mutta liian turvallinen ja yllätyksetön Deftonesin mittapuulla. Mielenkiinnolla odotellaan onko sitten kokopitkällä menty kaikkinensa tähän suuntaan, vai onko tarjolla yllätyksiä. Bändin historian tuntien uskaltaisin veikata jälkimmäistä.

Liikkuva kuva - TANK

TANK - War Nation

Legendaarinen TANK ei ole koskaan kunnolla omalle levylautaselle syystä tai toisesta päätynyt, mutta hyvältä kuulostaa ainakin jo vuonna 1980 perustetun heavy metal orkesterin uusin videobiisi, War Nation, joka on samalla bändin tänä vuonna julkistetun uuden albumin nimibiisi. Täytynee loppulevyynkin tutustua tarkemmin tämän innoittamana, sillä hyvää heavy metallia ei ole koskaan liikaa.

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Andre Matos

Andre Matos - The Turn of the Lights

Monille power metallista pitäville Andre Matos on voinut tulla aiemmin tutuksi Angrasta tai Timo Tolkin Symfoniasta muun muassa. Mies on julkaissut myös aiemmin kaksi soololevyä ja herran kolmonen kuuluukin vuoden odotetuimpien albumien listalle. Matosin virallisilla kotisivuilla on nyt kuunneltavissa kaksi kappaletta tulevalta The Turn of the Lights albumilta. Course of Life on monipuolinen sävellys, jossa edetään paikoin tutulla power metal hölkällä, kun taas keskiosassa ollaan herkän tunnelmallisessa hempeilyssä. Vauhdikkaammat osuudet ovat tuttua laatua, kuten myös kapppaleen kertsi, mutta ehkä silti sen parasta antia ovat juuri nuo rauhallisemmat tunnelmoinnit, ainakin nyt muutaman kuuntelun jälkeen. Toinen kuunneltavissa oleva kipale on simppelisti nimetty Stop !. Kappaletta kasvataellaan hienosti kohti kertosäettä varsin perinteikkään europowerin hengessä, itse kliimaksin osuessa mainiosti sinne kertsiin. Liiallista toistoa vältellään kuitenkin hienosti, eikä mainio kertosäe tule kuin kahdesti biisin 5 minuutin mittaisen keston aikana. Selvästi iskevämpi kappale näistä kahdesta.

Kuuntele kappaleet tästä

Liikkuva kuva - Daylight Dies

Daylight Dies - Dreaming of Breathing

Jos mentiin aiemmalla videolla iloisessa power metallin maailmassa, tarjoaa Daylight Dies juuri sopivaa musiikkia synkkiin syksyisiin päiviin. Synkkää ja melodista Doom/Deathia soittava bändi on ehdottomasti yksi omia suosikkejani, varsinkin vuonna 2002 tullut No Reply on aivan mahtavaa tunnelmointia, karua kauneutta ja rouhivaa laulua. Bändin uusin kappale jatkaa varsin hyvin tätä perinnettä ja on suositeltavaa kamaa kaikille Opethin, Ghost Brigaden ja vastaavien orkestereiden faneilla.

Liikkuva kuva - Scelerata

Scelerata - Rising-Sun

Internetin maailmassa pyöriessä on nykyään helppo tutustua uuteen musiikkiin, mutta tiedon saannin helppous ja valtava tarjonta tekee tasokkaan musiikin löytämisen jopa vaikeammaksi, kuin 80-luvun tapetradingin aikana. Brasiliasta on lähihistorian aikana tullut nippu hyviä power metalliin keskittyneitä orkestereita. Kolmannen levynsä The Sniper julkaiseva Scelerata jatkaa maan tasokkaita perinteitä ainakin videolohkaisunsa Rising-Sunin merkeissä. Orkesterin laulajana äänijänteitään venyttelevä Fabio Juan on keskitasoa parempi vokalisti, jonka perussoundi on mukavaa kuunneltavaa ja äänessä on onneksi myös paikoin hieman raspia ja räkää. Orkesterin musiikissa voi kuulla myös vaikutteita rankemmasta metallista, niin riffeissä kuin paikoittain kärinävokaaleissakin. Oikein miellyttävä uusi tuttavuus kaikkiaan, testaa sopivuus omaan makuusi vaikkapa tuosta alta.

Ensituntemuksista lopullisiin - Soulspell

Soulspell - Hollow's Gathering
8 / 10

Brasilialaisen Heleno Valen kolmas näytös on jälleen vakuuttavaa metallioopperaa, jonka taso vastaa melkoisen hyvin edellislevyn tuomiin odotuksiin. Vuonna 2010 tullut Act II, eli Labyrinth of Truths olikin loistava näyte rumpaliherran kyvyistä säveltää ja sanoittaa täyspitkä levytys täynnä mahtipontista power- ja heavymetallia. Valella on apuvoiminaan Soulspellin uusimmalle levytyksellä jälleen merkittävä nippu tunnettuja ja hieman tuntemattomampiakin tekijöitä. Levyllä esiintyy kaikkiaan 20 laulajaa sekä 15 muusikkoa, joista monille tuttuja ovat varmasti ainakin nimet Markus Grosskopf, Tim "Ripper" Owens, Blaze Bayley sekä Michael Vescera. Myös edellislevyllä vaikuttaneista lahjakkaista brasiliaislaulajista on mukana moni, etunenässä ehkä hienoimman naisäänen metallissa omaava Daisa Munhoz, sekä jälleen mielestäni liian pieneen rooliin jäävä Hibriastakin tunnettu Iuri Sanson...

Lue loput tekstistä Imperiumi.netistä!

Liikkuva kuva - Primal Fear

Primal Fear - Strike

Saksalaisen Primal Fearin rivakka power metalli ralli Strike on hyvä avaus ankeaan maanantaihin. Viimeisimmältä levyltään Unbreakable poimittu veto on perustuttua ja toimivaa Primal Fearia, ei ehkä sieltä parhaasta päästä mutta kelpaa vaikka video onkin vain perinteinen soittovideo niin kyllä sen parissa biisin mitan viihtyy.

Liikkuva kuva - Down

Down - Witchtripper

Down oli debyyttinsä Nolan aikaan paljonkin kuuntelussa. Sittemmin en bändin seuraaviin julkaisuihin niin tykästynyt, mutta tottakai kiinnostus heräsi jälleen ainakin tutustumisen verran, kun bändin uusi musiikkivideo Witchtripper julkaistiin. Video nyt on ainakin mukava poikkeus, sillä harvemmin nykyään metallissa törmää näihin juonellisiin videoihin enää. Noituutta ja pakanismia sivutaan mukavsti ja biisin hengeen sopivasti, ja itse biisihän on ensikerrasta lähtien mukavaa Black Sabbath -hengistä rymistelyä. Kyllähän bändin uusin EP The Purple pitää tämän perusteella hommata kuunteluun.

Liikkuva kuva - Timo Rautiainen

Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Piru Minut Periköön

Timo Rautiaisen uraa on tullut seurattua jo Niskalaukauksen alkuajoista saakka. Niskalaukauksen viimeiset levyt eivät enää alkupään tuotannon tapaan innostaneet, ja miehen soolotkin ovat olleet aika tylsiä ensimmäinen kolmen levyn osalta, vaikka on siellä muutama hyvä biisikin vastaan tullut. Nyt Rautiainen julkaisee uutta materiaalia uuden taustaorkesterinsa kanssa, Neljäs Sektori hoitaa siis soiton Timon itse keskittyessä lauluun ja kitarointiin. Lyriikoissa on taas apuna myös ulkoisia tahoja, mm. ylläolevalla videobiisille Piru Minut Periköön niitä on kirjoittanut Valtteri Tynkkynen. Itse videolla voi taas bongata muutaman tutun suomalaisen näyttelijän ja yhden tv -tohtorin. No maukas kipale hyvällä videolla kelpaa mainiosti aamun nostoksi.

Liikkuva kuva - Slash

Slashin edellisen täyspitkän Apocalyptic Loven yhdestä suosikkibiisistäni, Bad Rainista julkistui vasta uusi video. On muuten aika loistavasti tehty piirretty teos kysymyksessä, kannattaa jopa katsella lävitse ihan videonkin vuoksi, koska kyseessä ei ole perinteinen bändi soittaa tehdashallissa -pätkä.

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Nightwish

Nightwish ja laulaja Anette eroavat yhteisymmärryksessä

Musiikkimaailma kohahti, kun tuli tieto että Nightwishin ja Anetten tiet eroavat. No en itse ollut mikään Olzonin suuri fani, mutta hyvin leidi ainakin levyllä tonttinsa hoiti, joskin livepätkien perusteella oli aika särmätön ja tylsä esiintyjä. Nyt alkaa kisa siitä, kuka on seuraava laulaja, keikoillahan kuullaan Floor Jansenia ja myös Elize Ryd on ehtinyt vokalisoida jo bändin keulilla.

Vaikkei videon äänenlaatu ole kummoinen, voi siltä aistia keikan kovan fiiliksen ja sen, että Elize sekä laulaa että liidaa bändiä loistavasti. Jos Tuomas haluaa vihjeitä laulajaksi niin miten olisi mielestäni parhaan naisäänen nykymetallissa omaava Daisa Munhoz?

Musiikkimaailmassa tapahtuu - The 69 Eyes

The 69 Eyes - X

En ole viimeaikaisista 69 levyistä innostunut suuremmin, mutta bändin alkupääntuotanto kuluu edelleen kuuntelussa ja nyt pääsee kuulemaan myös uuden levyn kokonaan allaolevasta linkistä.

Kuuntele uusin The 69 Eyes levy!

Pitääpä ottaa levy kotona testiin ja katsoa olisiko palattu sinne suosikkijieni Wasting The Dawnin tai Blessed Be:n maisemiin, vai mennäänkö yhtä tylsästi kuin parilla edellisellä.

2.10

No levyhän tuli kuunneltua läpi ja oli kyllä mielestäni aikalailla yhtä tylsänpulskeaa kuin muutamalla edellisellä. Oli levyllä onneksi yksi poikkeus, I'm Readyn rivakan rockin parissa viihtyy mainiosti ja on kenties bändin paras biisi vuosiin. Sinkkubiisi Redin säkeistöt ovat kyllä myös mukaansa tempaavat, mutta itse kertsi on liian samasta sapluunasta kun uuden levyn ainakin 7 muunkin biisin kertsit. Borderlinen kantri-iskelmä on sitten jotain ihan erilaista, ja samalla myös surkeinta 69 Eyesiä hetkeen. Ei siis paljon jäänyt tästä levystä käteen.