Blind Guardianin uusinta sai odotella jälleen vuosia, ja olen uudemman BG:n ajan fani, koska pahemmin haksahdin bändin musiikkiin Twist in the Mythin kautta. Odotuksia oli siis tälle levylle keskimääräistä enemmän eikä The God Machine missään nimessä näitä petä, toisaalta ei levy tule ajattomaksi klassikoksikaan muodostumaan, kuten bändin muutama aiempi julkaisu. Helppo osuus taas lähtee siitä, että kun tätä levyä vertaan muiden orkestereiden tuotoksiin power ja heavy metallin kentällä, on Blind Guardinin uutukainen timanttinen, erinomaisen arvosanan ansaitsema julkaisu.
Halo Effectin nimeen ensi kertaa uutisissa törmättyäni oli varmaa, että orkesterin levy täytyy tarkastaa, koska sen verran nimimiestä bändiin oli saatu. Mikael Stanne on ehdoton suosikkini ärinä - laulajista ja kun biisinteon otti vastuulleen In Flames parhaat veisut säveltänyt Jesper Strömblad, oli odotukset aika pilvissä. Ja ei tähän levyyn ole pettyä tarvinnut, vaan se tarjoaa juuri sitä, mitä odotinkin. Nostalgiamatkan 90- luvun Göteborgin melodiseen death metalliin päivitettynä 2020- luvun soundeilla. Todella kova kiekko, joka tulee kulumaan soitossa myös tulevina vuosina.
The Hellacoptersin paluu on hyvä juttu, vaikka Imperial State Electricin kanssa Nicke Andersson onkin saman tyylistä rockia tehnyt monen hyvän levyn verran. Levyn biisimateriaali on tutun kuuloista ja uppoaa niin vanhaan bändin faniin kun varmasti uusiinkin levyn löytäviin. Ja toivottavaa olisikin, että nuoriso löytäisi 60 - ja 70 - luvun rockin parhaita puolia esiin mainiosti tuovan The Hellacoptersin. Bändin uutukainen toimi mainiona soundtrackina kesän 2020 autoreissuilla.
Kymmenen pitää vuotta sai uutta HMP:tä odottaa, kunnes viimein Jumalia paossa julkaistiin ja hyvää todella kannatti odottaa. Varmaan moni heavy ja power metal fani ohittaa tämän julkaisin bändin hassun nimen ja huumorileiman takia, mutta niin ei todellakaan kannata tehdä. Eeppinen levyn avaava nimibiisi on täydellistä, taidokasta sekä ultra melodista heavy ja power metallin juhlaa, sekä niin taiten tehtyä, ettei vastaavaa laatua usein tule vastaan. Levyn kuuteen biisiin ei mahdu yhtään heikkoa, tai edes vain hyvää hetkeä, vaan koko pitkään kypsytelty julkaisu on alusta loppuun, ja joka osaltaan, täyttä timanttia. Levyn päättää Uusi Alkemia on näistä timanteista tänne se kaikkein kirkkain. Nyt levy kuunteluun kaikki te, joille melodinen heavy ja power metalli uppoaa, ette tule pettymään!
By the Way oli edellinen Peppers levy, joka omiin korviin toimi ja sen jälkeen tulleet eivät pahemmin paria sinkkubiisiä enempää ole innostaneet. Oli mennyt ohi myös John Fruscianten paluu bändiin, mutta kun YouTubessa tuli vastaan mainion Black Summer biisin video, oli levykin pakko pistää kuunteluun. Vaikka biisejä taas riittääkin reilusti, on tämä silti mainio funk-rock -paketti, jolta en mitään kyllä jättäisi pois.
Guns n' Rosesin keikkakiireiden ohella Slash on ehtinyt uudenkin täyspitkän äänittää ja se on hyvin tutunkuuloinen edellisiin Mylen Kennedyn kanssa tehtyihin julkaisuihin verratessa. Ehdoton helmi on Fall Back To Earth, joka muistuttaa upealla kitaramelodiallaan aiempaa Anastacia hittiä. Nelonen on 10 biisin kestollaan aika täydellinen rock albumi, jota Slashin kitarasoundin fanina, on vaan niin mukava kuunnella.
