Ensituntemuksista lopullisiin - Steve Harris "British Lion"

En omannut minkäänlaisia ennakko-odotuksia sille materiaalille, jota legendaarinen Iron Maiden basisti Steve Harris tulee julkaisemaan soolona. Levyn päättävä The Lesson oli ehkä kuitenkin lähinnä sitä tyyliä, jota ennakkoon levystä luetut kuvaukset saivat odottamaan, eli rauhallista 70-lukulaista rockia ja tunnelmointia. British Lion on kuitenkin kokonaisuutena silkkaa heavy rockia, ainakin jos otetaan huomioon, että sen tekijöinä on 60- ja 70-luvun musiikin lapsia, joille juuri tällainen tyylisuunta edustaa heavy rockia. AOR ei ole myöskään mitenkään väärin todettu genretys tästä levystä, mutta entäs se itse musiikki sitten?

A World Without Heaven on hieno biisi ja hyvä otos levyn musiikista. Sillä on sopivasti Maidenin mieleen tuovaa melodiamaailmaa, sen jälkipuolella oleva kitarasoolo on mahtavasti soitettu ja sävelletty, sekä kappaleen tunnelma kuitenkin siellä rockin ja heavyn maailmassa koko kestonsa. Ehkä eniten sinne 70-luvulle hypätään The Chosen Ones biisissä, joka tuntui alkuunsa hieman turhanpäiväiseltä mutta on kuuntelussa kasvanut yhdeksi suosikikseni. Lisäksi selvän plusmerkinnän biisimateriaalista saavat Karma Killer, Us Against the World sekä Judas, jotka kaikki ovat hienoja rock kappaleita alusta loppuun. Sinne turhempaan kategoriaan tippuu levyltä kuitenkin myös osa kappaleista. Levyn aloittava This Is My God ei tarjoa oikein mitään, Eyes of the Young on kaikkinensa aivan turha renkutus, ja Lost Worlds sekä These Are the Hands aika mitäänsanomattomia tekeleitä useammankin kuuntelun jälkeen.

British Lion ei ole mikään surkea levy, jonka julkaisua voisi pitää täytenä rahastuksena tai turhuutena. Se ei myöskään kokonaisuutena ole mitenkään niin kova levytys, että sillä taisteltaisiin vuoden levyt tittelistä. Se on ennen kaikkea mukavan ja rennon kuuntelunautinnon tarjoavaa vanhankantaista heavy rockia, jonka pehmeät soundit ovat mukavat mutta samalla myös syövät osan levyn iskevyydestä. Levyllä äänijänteitään aukova Richard Taylor ei ole mikään huono laulaja, mutta varsin yksipuoleinen ja tylsä tulkitsija herran mielestäni on. Ei laulaja kuitenkaan ole mikään Chris Martinin (Coldplay) kaltainen heikko uikuttaja, vaan ihan mittansa tällä levyllä täyttävä ammattilainen.