Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Metal Chamber tarjoaa keikkaraportteja omin tuntemuksin ja kuvin, sekä vuoden parhaat metallijulkaisut.
Blogi on jatkoa aikoinaan ylläpitämälleni samannimiselle nettisivustolle.
torstai 20. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Testament "Dark Roots of Earth"
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Unisonic "Unisonic"
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Six Feet Under "Undead"
Olen ollut SFU:n fani jo vuodesta 1997 kun kuulin ensimmäisen kerran bändin Warpath julkaisulta muutamaa biisiä, jotka olivat yhden tapetradingin kauttaa saadulla kasetilla. Orkesterin keskitempoinen ja raskas death metalli miellytti jo silloin, ja vuonna 1999 tullut Maximum Violence sitten niin sanotusti räjäytti pankin ja fanipoika oli syntynyt. Tuon jälkeen vokalisti Chris Barnes on yhtyeineen julkaissut nipun eri tasoisia julkaisuja, joilla on aina ollut enemmän tai vähemmän sekä hyvää että huonoa materiaalia. Yllätys oli silti melkoinen kun uutiset koko kokoonpanon uusimisesta Barnesia lukuunottamatta tulivat ilmoille. Odotukset levyä kohtaan laskivat myös melkoisesti, kun kuulin että biisintekovastuun ottaa aiemmin Chimairassa soitellut Rob Arnold. Näistä lähtökohdista Undeadin kuunteluun pääsikin aika vapaasti, joten laadukkaan levyn käsiini saaminen oli täydellinen yllätys. Kyseessä on helposti yhtyeen paras julkaisu jo aiemmin mainitun Maximum Violencen jälkeen, ja on todella outoa miten Arnold on osannut säveltää näin SFU:n kuuloista materiaalia, sitä myös samalla hieman uudistaen ja varsinkin nopeuttaen. Olen aina pitänyt siitä, että SFU rakentaa biiseihin myös kertosäkeitä, ja syystä bändiä ei ole death metallin AC/DC:si kutsuttu. Juuri tästä tyylistä Reckless on paras poiminta uutukaiselta. Simppelin iskevä raita, joka hieman muokattuna menisi minkä tahansa rock bändin hittinä mainion kertosäkeensä ansiosta. Huteja ei levylle liiemmin ole kasattu, joten levy mahtuu helposti vuoden 2012 TOP 10:iin, ja ehkä jopa sinne ylempään kastiin.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Paradise Lost "Tragic Idol"
Tragic Idol kuului myös niihin levyihin, jotka kasvoivat kuuntelussa hyvistä erinomaisiksi. Alkuun olin jopa varma, ettei levy kasva ohi edellisen, vuonna 2009 tulleen Faith Divides Us - Death Unites Usin. Uusimmalta löytyy kuitenkin pari niin kovaa biisiä, että ne yhdessä loistavan kokonaisuudessan kanssa tekevät kyllä tästä levystä itselleni parhaan tekeleen sitten vuonna 2005 julkaistun Paradise Lostiksi nimetyn kevyemmän lätyn jälkeen. Fear of Impending Hell alkaa eteerisen kauniisti mutta meno vaihtuu hetkessä kauniin raskaaksi. Kappaleen kertosäe toimii mahtavasti kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja jotenkin biisi huokuu samaa henkeä kuin bändin suurin hitti The Last Time. Levyn keskivaiheilta löytyy myös se toinen maininnan arvoinen kipale. Honesty in Death on toki perinteistä Lostia, mutta se on kaikkiaan tuttuinen melodioineenkin niin mieleenjäävä ja toimiva kappale kaikkinensa, että siitä ei voi bändin vanha fani olla pitämättä. On mahtavaa, että bändin 13. levykin henkii viellä seillaista voimaa, että sen voi huolettaa nostaa vuoden 2012 TOP 10 listaan.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Napalm Death "Utilitarian"
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - In Mourning "The Weight of Oceans"
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Imperial State Electric "Pop War"
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Heavy Metal Perse "Aikakirjat"
Kajaanilaislähtöinen Heavy Metal Perse on ainoa kotimainen artisti, jonka levytys mahtuu omaan top10 listaani vuoden 2012 osalta. Orkesterin mainiosta debyytistä on kulunut jo neljä vuotta, ja sen seuraajaa odotin hirmuisilla odotuksilla. Levy onnistuu kuitenkin lunastamaan joka osa-alueellaan kaikki odotukset, jota sille olin asettanut. Lyriikat ovat edelleen parhaiten tehtyjä suomenkielisiä lyriikoita, joita korviini saakka on kuulunut. Useimmiten vielä kotimaisella tehdyt lyriikat ovat niin vaivaannuttavia tai vain huonoja, ettei kappaleita pysty edes kuuntelemaan niiden takia. HMP tekee kaiken toisin, ja veikeät lyriikat miellyttävät mennen juuri siellä korniuden rajoilla, niitä kuitenkaan ylittämättä. Yltiömelodinen heavy ja power metallin siitos soi mainiosti, soolokitaristi Leikkainen taikoo keihäästään hienoja melodioita ja niitä tuetaan mainiosti toisen keihässankarin, laulaja/kitaristi Balmin harmonioilla. Melodisuus ei mene kuitenkaan kikkailun puolelle, vaan sitä tehdään puhtaasti biisien ehdoilla. Ja se levyn tärkein anti se sitten vasta kunnossa onkin, eli ne kappaleet. Mieleenpainuvia kertosäkeitä on taottu taas kainuussa oikein hienosti, eikä sovituksissa kompuroida, vaikka puritaaninen kuuntelija voi joistain osioista näppyjäkin saada. Ainutlaatuinen bändi maailmassa, joka pystyy tekemään vakavasti otettavaa suomenkielistä poweria ja ansaitsee täten kiistattomasti paikkansa vuoden 2012 top10 listalla. Toista mieltä olevat voivat bändin sanoituksia Aikakirjojen parhaalta biisiltä, Vainolaista Vastaan lainaten painua helvetin kuuseen.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Ihsahn "Eremita"
Entisen
Emperor miehen neljäs soololevy oli haastava tapaus. Alkuunsa oli jo
selvää, että levyn osasista kyllä pidän, mutta vei
toistakymmentä kuuntelukertaa ennen kuin kappaleet ja niiden
mahtavuus lopullisesti aukeni. Onko se sitten vieläkään niin
sanotusti maalissa on hankala sanoa, kun sittemmin joka
kuuntelukerralla tuntuu saavan vielä enemmän irti. Ihsahn tekee
täysin omankuuloistaan musiikkia, joka on nykypäivänä todella
poikkeuksellista. Progressiivista sekä melodista metallia
siivittävät black metal elementit miehen omalaatuisen kuuloisen
kärinän kera, saksofoni saa merkittävää roolia myös itse
kappaleita vievänä voimana, eikä vain taustan piristeenä kuten vielä edellisellä levyllä.
Sävellykset ovat haastavasti sovitettuja, mutta silti niistä ajan
kanssa löytyy aina yleensä sen hyvän kertosäkeen lisäksi myös
se punainen lanka. Soundimaailma lienee se suurin elementti, joka
Ihsahnin tuotoksen kaikesta nykymetallista erottaa, kuivakka mutta
silti rikas soundi, jossa on käytetty useita eri instrumentteja tai
varmaankin sampleja, mutta onnistuneesti. Parasta levyn kappalemateriaalia on improvisaationa pääasiassa syntynyt The
Grave, jossa koko bändi etunenässään rumpali Tobias Ørnes
Andersen pääsee esittämään koko taitokarttansa repertuaalin.
Vaikka levyllä kaikein hehkutuksen ohessa on myös hienoisia
kauneusvirheitä tai ainakin ärsyttävyyksiä löytyy, kuten esimerkiksi
Something Out Theren väsynyt lyriikkaosuus "Something
old, something new, Something borrowed, something blue" tai
Catharsiksen junnaavuus, ovat nämä vain pisaroita kaiken
mahtavuuden keskellä. Ehdottomasti vuoden omaperäisen levytys, ja
siksi täysin paikkansa vuoden top 10:ssä ansaitseva.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
torstai 13. joulukuuta 2012
Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Slash "Apocalyptic Love"
Lapsuuden
sankarin levynjulkistus on kiinnostava tapahtuma, ja onneksi vielä
vuonna 2012:kin Slash tarjoilee laatua faneilleen. Laulaja Myles
Kennedyn ulosantiin tottuminen otti aikansa jo livepätkiä
kuunnellessa, ja vaikka en miehen faniksi itseäni laske, hoitaa hän
tonttinsa hyvin ainakin albumimitassa. Nimibiisillään käynnistyvä
levy starttaa hieman vaisusti, mutta Standing in the Sun kolmantena
sekä varsinkin You're a Lie neljäntenä kipaleena ovat loistavia
esimerkkejä vuoden ehdottomasti parhaalta rock-levyltä. Slash ei
ole hukannut vieläkään taitoaan yhdistää bluesia ja rockia
loistaviksi kappaleiksi, miehen hienoja sooloja tietenkään
unohtamatta. Edellä kehutun You're a Lien lisäksi Anastasia sekä
Shots Fired nousevat levyltä esiin kaikki täyden kympin kipaleina.
15 kappaletta on ehkä hieman liikaa levylle, ja ainakin Hard &
Fastin sekä One Last Thrillin voisi pudottaa kokonaisuudesta poiskin
sitä vielä näin hieman parantaen. Toisaalta taas harvakseen levyjä
julkaisevan Slashin musisointia ei voi mielestäni olla koskaan
liikaa, joten levy ansaitsee helposti paikkansa vuoden top10:ssä.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Musiikkimaailmassa tapahtuu - Carcass uuden levyn kimpussa
Loistavan comebackin keikkalavoille tehnyt Carcass on viimein varmistanut myös huhut, että bändi työstää uutta levyä. Jeff Walkeria haastateltiin yksinoikeudella Decibel Magazinessa, jossa mies kertuo levyn materiaalin sijoittuvan Heartworkin ja Nectotisismin välimaastoon. Mies kehuu myös vokaaliensa kuulostavan parhaimmilta kenties koskaan, koska niihin oli nyt kunnolla aikaa. Ja revitteleepä kitaristi Bill Steer myös äänijänteitään tulevalla levyllä, jolla soittaa mainittujen herrojen lisäksi rumpali Daniel Wilding. Heartwork on yksi kaikkien aikojen suosikki levyistäni, joten vaikka bändillä on takanaan 17 vuoden levytystauko, on odotukset uutukaiselle massiiviset. Sitä odotellessa voidaan nauttia bändin livekunnosta vaikkapa vuoden 2008 Wackenista poimutulla pätkällä.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Liikkuva kuva - Jeff Scott Soto "Neverending War"
Soto oli aikoinaan yksi lempilaulajistani varsinkin Yngwie Malmsteenin kanssa tehdyillä levyillä ja liveillä, ja onhan miehellä isot kannukset muutenkin tunnetusti 70-luvulta asti. Miehen soolomateriaali ja lähiaikojen julkaisuhistoria ei ole kummoisesti muistettavia hetkiä tarjonnut, mutta silti kiinnostus jotenkin herää aina, kun miehen nimen näkee jossain julkaisussa. Nyt herran tulevalta soololevyltä on irroitettu videobiisi Neverending War, jossa vanha herra lähtee näköjään politikoimaankin aika vahvasti. Isä Meidän rukouksella alkava kipale ei ole tälläkään kertaa kovin kummoinen rallatus, mutta videon groteski kuvamateriaali nykyisestä sotaisesta maailmantilanteesta hieman ihmetyttää. Moisen materiaalin taakse olisi odottanut vähän räväkämpää biisiä ja osuvampaa lyriikkaa kuin mitä nyt tarjoillaan, ei jatkoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)