Vuoden 2012 TOP 10 levyt - Ihsahn "Eremita"

Entisen Emperor miehen neljäs soololevy oli haastava tapaus. Alkuunsa oli jo selvää, että levyn osasista kyllä pidän, mutta vei toistakymmentä kuuntelukertaa ennen kuin kappaleet ja niiden mahtavuus lopullisesti aukeni. Onko se sitten vieläkään niin sanotusti maalissa on hankala sanoa, kun sittemmin joka kuuntelukerralla tuntuu saavan vielä enemmän irti. Ihsahn tekee täysin omankuuloistaan musiikkia, joka on nykypäivänä todella poikkeuksellista. Progressiivista sekä melodista metallia siivittävät black metal elementit miehen omalaatuisen kuuloisen kärinän kera, saksofoni saa merkittävää roolia myös itse kappaleita vievänä voimana, eikä vain taustan piristeenä kuten vielä edellisellä levyllä. Sävellykset ovat haastavasti sovitettuja, mutta silti niistä ajan kanssa löytyy aina yleensä sen hyvän kertosäkeen lisäksi myös se punainen lanka. Soundimaailma lienee se suurin elementti, joka Ihsahnin tuotoksen kaikesta nykymetallista erottaa, kuivakka mutta silti rikas soundi, jossa on käytetty useita eri instrumentteja tai varmaankin sampleja, mutta onnistuneesti. Parasta levyn kappalemateriaalia on improvisaationa pääasiassa syntynyt The Grave, jossa koko bändi etunenässään rumpali Tobias Ørnes Andersen pääsee esittämään koko taitokarttansa repertuaalin. Vaikka levyllä kaikein hehkutuksen ohessa on myös hienoisia kauneusvirheitä tai ainakin ärsyttävyyksiä löytyy, kuten esimerkiksi Something Out Theren väsynyt lyriikkaosuus "Something old, something new, Something borrowed, something blue" tai Catharsiksen junnaavuus, ovat nämä vain pisaroita kaiken mahtavuuden keskellä. Ehdottomasti vuoden omaperäisen levytys, ja siksi täysin paikkansa vuoden top 10:ssä ansaitseva.

Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.