perjantai 11. helmikuuta 2011

Mielikuvien loukussa - MyGrain

 MyGrain - Catalysmic Child

MyGrain saa olla uuden blogini ensimmäinen käytännön kohde, ei vain siksi että se on alkuvuoden parasta antia, vaan myös siksi, että se herättää vahvoja mielikuvia. Otetaan tarkasteluun uuden, bändin mukaan nimetyn levyn päättävä raita Catalysmic Child, jonka kaihoisa koskettimilla ja kitaralla luotu tunnelma herätti vahvoja tunteita jo heti ensi kuulemalta.. Vahvin mielikuva syntyi kuitenkin ajasta 5:45 eteenpäin, kun laulu ja särö katoavat. Jäljelle jää vain alaston melodia ja kaihoisa tunnelma. Jo ensimmäisellä kerralla tuo kohta herätti mielikuvan avaruusasemalta irronneesta astronautista, joka leijuu läpi äärettömän avaruuden, tiedostaen loppunsa lähestyvän, mutta samalla ihmetellen ympärillä olevaa ääretöntä kauneutta. Mielikuva liittynee avaruuteen varmaan sen takia, että aihetta myös bändin lyriikoissa sivutaan tämän tästäkin, mutta kyllä suurin kiitos menee itse musiikille. Seuraavanlainen filminpätkä pyörähti käyntiin pääni sisällä, kun suljin silmäni ja annoin kappaleen viedä:

“Avaruus näytti astronautin silmiin niin kauniilta, vaikka pakokauhu valtasi mielen, ohittivat vaikuttavat näkymät tuon tunteen joka hetki yhä vahvemmin. Vaikka vain hetki sitten oli ollut tilanne jossa epätoivoinen huuto hukkui kypärän sisään, oli miehen mieli nyt oudon rauhallinen. Ympärillä näkyi planeettojen kirjo, yksi hohti äärivasemmalla punaisena, toisen oikealla olevan ympäri kiersi kaunis, sinisen kuulas kehä. Koko ympäristö oli yhtä aikaa toivotonta pimeyttä, että ääretöntä pilkettä. Mies ajelehti yhä kauemmaksi, jos se äärettömyydessä oli edes mahdollista. Irtautumiseen avaruusaluksesta johtaneet tapahtumat tuntuivat niin kaukaisilta, vaikka ajallisesti ne olivat tapahtuneet vain minuutteja sitten. Avaruusasema oli silti kadonnut jo näkymättömiin, jonka myötä myös tapahtuman muistot katosivat salakavalasti pois mielestä. Pieni asennon vaihto paljasti valkosinisen pisteen kaukaisuudessa. Koti. Siellä se oli, näkyvissä mutta samalla näkymättömissä, ne tunteet ja saavutukset olivat nyt yhtä kaukaisia kuin fyysinen matka tuolle tutulle planeetalle. Ilmaa oli jäljellä vielä muutamaksi minuutiksi, ja hitaasti mutta varmasti astronautti katosi kohti äärettömyyttä, vain kaihoisan melodian soidessa kaukaisena hänen mielessään.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti