torstai 29. marraskuuta 2012

Liikkuva kuva - Evocation "Divide and Conquer"

Ruotsalainen Evocation on niitä bändejä, joka on nimenä tuttu ja johon on pitänyt monesti jo tutustua tarkemmin. Nykymaailmassa kiinnostavaa musiikkia kuitenkin tulee joka suunnasta yhä kiihtyvissä määrin, joten bändin antiin tutustuminen on sitten jäänyt odottamaan aina vain sitä sopivaa hetkeä. Evocation julkaisi jo neljännen levynsä Illusions of Grandeurin tänä syksynä, ja siltä on nyt tehty myös video kappaleesta Divide and Conquer. Lyhyt tutustuminen bändiin kertoo, että sen pitäisi olla melodisen Göteborg- ja Tukholman death metallin siitos, kuunnellaanpa mistä on kysymys. 

Ainakaan kyseinen biisi ei niin sitä tuttua Göteborg -soundia tarjoile, mutta jos Tukholman death metallista käy esimerkiksi Amon Amarth, niin sen henkistä soittoa kappaleesta löytyy, joskaan ei niin folkahtavilla melodioilla. Sotaisista videoklipeistä sekä soittovideosta koostettu visuaalinen ilmestys nyt ei ole erikoinen, kuten ei biisikään alkunsa osalta, kulkien siellä toimivan mutta hieman liian tutun turvallisen death metallin saralla. Kappaleen keskivaiheilta löytyvä keskitempoinen soolo-osuus kyllä sitten nostaa kipaleen helposti sen harmaan massan yläpuolelle, hieno ja upean kuuloinen osio on kyllä sellaista korvakarkkia, että lienee viimein aika tutustua Evocationiin myös täyspitkän merkeissä.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Liikkuva kuva - Gamma Ray "Time to Break Free"

Gamma Ray oli yksi niistä bändeistä, jonka kautta rakastuin rankempaan metalliin ja ennen kaikkea power metalliin. Vuonna 1995 tullut Land of the Free löytyi omaan levyhyllyyn ulkomaanmatkoilta muistaakseni Lissabonin lentokentältä. Bändin pääjehu Kai Hansen oli toki tuttu jo tuolloin Helloweenistä mutta miehen johtaman Gamma Rayn yllämainittu julkaisu oli juuri se levy, josta oma innostus todella syntyi power metalliseenkin ilmaisuun, vaikka Helloweenia ja Stratovariusta oli tullut jo kuultua. Sittemmin bändi ei ole kyennyt lähellekään tuota vahvasti nostalgiapisteitä sisältävää mestariteostaan, vaikka on toki laadukkaita biisejä senkin jälkeen julkaissut hieman epätasaisilla julkaisuillaan. Nyt Gamma Ray palaa jälleen aktiiviseksi Kai Hansenin vietettyä viime vuoden tiukasti Unisonicin kanssa, ja yhtye julkaiseekin nyt uuden live DVD:n ”Skeletons & Majesties Liven". Kyseiseltä esitykseltä on nyt julkaistu Time to Break Free teaseri, jossa mukana laulaa Michael Kiske. Itse kappale on Land of the Freen parhaimmistoa, joten kyseinen liveveto osuu ja uppoaa myös vuonna 2012 aivan loistavasti, eipä muuta kuin siitä nauttimaan ja odottamaan bändin Suomen keikkoja maaliskuussa 2013.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Sons of Aeon


Kiinnostus nimeen Sons of Aeon syttyi saman tien kun lukaisin, että bändissä soittaa muun muassa Ghost Brigade kitaristi Wille Naukkarinen, sekä vahva kattaus entisiä ja nykyisiä jäseniä Swallow the Sunista ja Endstandista. No musiikkinsa ei ollutkaan ihan sitä odotettua doom/deathia, vaan ennemminkin jälkimmäiseen genreen osuvaa. Sons of Aenoksi nimetty täyspitkä julkaistaan 18.1.2013 ja nyt ilmestyi kuultavaksi myös ensimmäinen maistiainen tulevalta levyltä, kun sen avauskappale Faceless julkaistiin Youtubessa orkesterin levy-yhtiön toimesta. Muutaman minuutin instrumentaaliosiolla käynnistyvä Faceless on monitahoinen kappale, jossa ei rynnitä mihinkään blast-beattiin, vaan edetään seesteisemmissä ja painostavimmissa tunnelmissa, muttei kuitenkaan niin vahvasti siellä doomin maailmassa kuin herrojen aikaisemmissa orkestereissa. Ensikuuntelun perusteella mielenkiintoinen tuttavuus, jonka tulevaan täyspitkäänkin tämän perusteella tutustuu mielellään. eihän sitä melodista ja hyvin tehtyä death metallia koskaan ole liikaa.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Liikkuva kuva - Angelus Apatrida "Killer Instinct"

Espanjalainen Angelus Apatrida iski edellisen Clockwork albumin rivakalla thrashillaan suoraan aivojen nautinto ytimeen. Varsinkin levyn alkupuolen kappaleet Blast Offin johdolla ovat nyky-thrashin kirkkainta kärkeä, vaikka useassa arvostelussa bändin musiikki ei keskivertoa parempia arvioita jostain syystä saanutkaan. En ole ehtiny bändin uusimpaan, huhtikuussa ilmestyneeseen The Call täyspikään vielä tarkemmin tutusta, mutta nyt yksi sen raidoista, Killer Instinct on päätynyt viralliseen videolevitykseen niin sanottuna lyrics -videona. Rivakka kappale on tuttua Angelusta, mutta ehkä juurikin sitä keskitien tasoa, mitä edellinen levy tuntui monille edustavan. No itse pidän tästä sen verran, että pitää pikimmin tuo The Call saada kokonaisuudessaankin kuunteluun, alla siltä esimakua yllämainitun videon merkeissä. 


maanantai 19. marraskuuta 2012

Liikkuva Kuva - Avenged Sevenfold "Carry On"

En olisi muutama vuosi sitten uskonut, että kirjoittelen mitään positiivista Avenged Sevenfoldista, sillä hurjasti hypetetyn yhtyeen kehuttu kolmoslevy City of Evel oli juuri sitä ärsyttävää nykyistä metalcorea vinkuvilla vokaaleilla, joka ärsyttää aika pirusti.  Laulaja M.Shadows pompahti vastaan kuitenkin myöhemmin vastaan yllättävässä yhteydessä, sillä mies vokalisoi mainiosti Slashin soolodebyytillä biisin Nothing to Say. Samaan aikaan radiossa soi myös taajaan ukon oman bändin sinkku Nightmare, joka oli biisinä nyt ihan hyvää kamaa, mutta vokaaleiltaan todella nautittavaa. Näistä syistä tuli sitten myös bändin täyspitkään tutustuttua, ja löytyihän sieltä muutama ihan hyvä rallikin Shadowsin pääasiassa loistavien vokaalien lisäksi. Tuosta parjatusta City of Evilistä oli kyllä sävellys ja varsinkin laulupuoli ottanut uskomattomia loikkia. Nyt tuolle 2010 ilmestyneelle Nightmarelle tarjotaan jatkoa, kun bändi on julkaissut musiikkivideon uudesta Carry On biisistään. Vahvasti vanhan heavy metallin inspiroima kappale on helposti bändin parasta antia tähän mennessä, ja mikäli kuuntelija pystyy heittämään ennakkoluulonsa menemään ja avoimin mielin biisiin tutustumaan, on vaikea uskoa, ettei se monelle muullekin heavy fanille toimisi. Itse video on myös loistava esimerkki onnistuneesta peli- ja musiikkimaailman yhteistyöstä. Kappalehan löytyy uuden Call of Dutyn sountrackilta, joten myös itse video on toteutettu pelimaailmasta tutuilla hahmotuksilla, ja voin sanoa että varsin onnistuneesti. No kuunnelkaa itse, ja päättäkää onko poppoo sitten sitä täyspaskaa metalcorea, vaiko ihan nautittavaa metallia, itse taivun helposti jälkimmäisen kannalle. 


lauantai 17. marraskuuta 2012

Ensituntemuksista lopullisiin - Andre Matos "The Turn of the Lights"

Ensituntemukset


Olen ollut Andre Matosin laulusoundin ja äänen fani jo ammoisista Angran ajoista saakka. Niinpä miehen kolmas soololevy kuuluu pitkän fanitushistorian takia vuoden odotetuimpien levyjen listalle. Kaksi aiempaa soololevyä on kulunut hyvin soitossa, vaikkei ne miehen uran parhaita tekeleitä olekaan. Kolmas levy jatkaa aika lailla ensikuunteluiden perusteella samaa rataa. Sillä on ehdottomat huippuhetkensä, jotka löytyvät albumin alkupäästä. Levyn kolme ensimmäistä raitaa edustavat sen parasta antia, johon mukaan täytyy ottaa myös Unreplaceable levyn keskivaiheilta. Albumin balladeista ei taas aluksi ainakaan tunnu löytyvän oikein mitään innostavaa, joten Gaza ja levyn päättävä Sometimes kuuluvat tällä hetkellä levyn huteihin. Lopuista kappaleista ei vielä täysin osaa sanoa, nousevatko ne mukaan aiemmin mainitun nelikon kiitettävällä tasolle, mutta annetaan levyn kasvaa kuuntelussa ja katsotaan miten ne sieltä alkavat erottautumaan.


Lopputulema

Muutaman viikon aktiivinen kuuntelu on osoittanut, että levy kyllä lunastaa sille asetetut ennakko-odotukset. Jo aiemmin mainitut alun raidat ovat edelleen levyn kärkikastia, tosin albumin aloittavan Libertyn pudottaisin erinomaisten kappaleiden nipuista hyvien joukkoon, siihen nyt tarkemmin sisään päästyäni. Lisäksi tuohon erinomaisten raitojen joukkoon on nostettava levyn keskivaiheilta löytyvä Stop!, jonka päämelodia ja kertosäe ovat albumin eliittiä. Tunnelmoiva ja rauhallinen White Summit on levyn omaperäisin kipale, ja se on kuunteluiden myötä osoittautunut aina vain paremmaksi ja iskevämmäksi tekeleeksi, joten se on varsin mieluisa lisäys parempien raitojen joukkoon. Rivakka Light Years on vielä myös pakko mainita erikseen, juuri tällaista kunnon power metal ryskettä sitä Matosin levyltä odottaa, ja tarjotaan sitä onneksi muidenkin raitojen osalta, tässä ehkä parhaiten. Kaiken hehkutuksen vastapainoksi on mainittava sitten ne huditkin, jotka ovat onneksi levyn lopulla. Varsinaisen levyn päättävä Sometimes on kyllä edelleen täysin turhanpäiväinen balladirenkutus, ja bonusbiisinä CD:ltä löytyvä Fake Plastic Trees samaa laatutasoa. Gaza nyt on ehkä hieman parantunut alun mietteistä, mutta ei sitä erinomaiseksi kipaleeksi saa kuunneltua kyllä millään, toki se paikkansa albumin alkuosassa puolustaa. Kaikkinensa Matos tarjoaa faneilleen taas tutuksi tullutta laatua, ja onnekseen herran vokaalit kuulostavat jälleen mainioilta muutaman heikomman hetken jälkeen, esimerkiksi siellä Timo Tolkin joukoissa. Toisaalta miehen soolomateriaali ei mitenkään pärjää klassisille Angra albumeille, vaikka näistä sen nostalgiankin tiputtaisi pois. Matos on biisintekijänä mainio mutta ne varsinaiset helmet jäävät miehen levyillä harmittavan vähäisiksi. Vahva kasin albumi tämä sitten jälleen on, sijoittuen sinne keskivaiheille miehen julkaisudiskografiassa. 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Saxon "Sacrifice"


Brittiläinen heavy metal legenda Saxon se vaan jaksaa. Bändi julkisti juuri uuden albuminsa kannen ja biisilistan. Sacrificeksi nimetty lätty ilmestyy helmikuussa 2013 ja kyseessä on 70-luvulta saakka toimineen bändin 20. täyspitkä. Vaikkei bändi koskaan noussutkaan suurimpien orkesterien joukkoon, on sen fanikanta onneksi taas kasvanut 2000-luvulla, ja miksipä ei, sillä levyillä on ollut paikoin maittavaa tavaraa. Varsinkin vuonna 2007 tullut The Inner Sanctum on aivan loistavaa vanhan liiton heavy metallia parhaimmillaan sisältävä teos, joka on kuitenkin soundeiltaan ihan tätä päivää. Bändin rakkainta materiaalia monelle varmaan on kuitenkin ne klassikot, kuten 747 (Strangers in the Night) tai Crusader, jonka poimin tähän videomaistiaiseksi, sillä siitä löytyy loistava liveveto vuoden 2007 Wackenista. Tämän tahdissa on mukava jäädä sitten odottelemaan mitä Saxon tarjoaa kuuntelijoilleen vuonna 2013.


    1. 01. Procession
    2. 02. Sacrifice
    3. 03. Made In Belfast
    4. 04. Warriors Of The Road
    5. 05. Guardians Of The Tomb
    6. 06. Stand Up And Fight
    7. 07. Walking The Steel
    8. 08. Night Of The Wolf
    9. 09. Wheels Of Terror
    10. 10. Standing In A Queue





maanantai 12. marraskuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Yngwie Malmsteen "Spellbound"


Yngwie Malmsteen julkaisi viimein kannen sekä biisilistan tulevalta, 5. joulukuulta ilmestyvältä Spellboundilta. Kaikkein suurimmalla mielenkiinnolla odotettiin kuitenkin tietoa siitä, että kuka albumilla laulaa. Yllätys oli melkoinen, kun miehen kotisivujen tiedotteesta selviää, että maestro hoitaa kaikki laulut itse. Lukeepa siellä vielä, että myös kaikki instrumentit ovat herran itsensä tekemiä, eli saammeko sitten konerumpuja vain taustalle jää kuultavaksi. Eihän Yngwie kuitenkaan ensimmäistä kertaa levyilleen laula, sillä olihan edellisessä täyspitkällä Relentlessillä kappale Look at You Now, jossa mies vastaa vokaleista täysin. Myös tätä edeltävän albumin, Perpetual Flamen biisilistalta löytyy kappale Magic City, jossa maestro laulaa itse. Sinänsä pidän Yngwien laulutaitoja ihan ok-tasoisina, vaikka toki ideaalitilanteessa toivoisin siellä esimerkiksi Jorn Landen olevan availemassa kurkkuaan. No alta voi kuunnella kuinka laulu Yngwieltä sujuu ja linkistä sitten löytyy biisilistaakin, josta mielenkiintoisin kappale lienee kuuntelematta Turbo Amadeus.


perjantai 9. marraskuuta 2012

Klassikko esiin - Bruce Dickinson "Balls to Picasso"

Vuonna 1994 julkaistu Bruce Dickinsonin toinen sooloalbumi oli aikoinaan pakko-ostos jokaiselle Iron Maiden fanilla. Tulipa tuo albumi aikoinaan C-kasettina ostettua, joka sittemmin on toki päivitetty myös Cd-levyksi. Dickinson oli jättänyt Maidenin, ja mielenkiinto kaveriporukassa oli suuri, että mitä herra omillaan saa aikaan. Balls to Picasso onkin julkaisustaan saakka ollut yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni. Sillä yhdistyy maukkaasti stadionrockiin kelpaavat kappaleet, kuten loistava videobiisi Tears of the Dragon. Sillä on kuitenkin myös metallisempi puolensa, kuten raskas ja monen mielestä varsin omituinen avausraitansa Cyclops. Jos kyseinen raita ei kaikille vielä sitä odotettua laatua tarjoillut, oli varmasti seuraava Hell No mieleen useimmille herran faneille. Rauhallisesti alkava kappale, joka kulminoituu vahvaan kertosäkeeseen ja Roy Z:tan hienoon kitarointiin ja sooloihin. Gods of War:n rauhalliset säkeistöt ovat yksiä Dickinsonin hienoimpia hetkiä mikin ääressä, kappaleen grungemainen riffittely ei varmaan silti kaikille kelvannut. 1000 Points of Light on levyn ensimmäinen kappale, jota ei suoranaisesti voi nostaa kiitettävään kategoriaan, vaikka nautinkin sen omaperäisestä kitaroinnista kappaleen säkeistöissä. Laughing In The Hidding Bush on aina ollut yksi omista suosikeistani, vaikka kappale ei monille muille tunnu kelpaavan. Jotenkin kertosäkeestä tulee mieleen Be Quick or Be Dead Maidenilta, tosin tämähän rallihan ei niin kovassa tempossa etene. Dickinsonin laulaminen kappaleen bridgessä on mahtavan äkäistä ja kappale jälleen jotain aivan erilaista mitä mieheltä oli siihen saakka tottunut kuulemaan. Change of Heart on taas perinteinen rock –balladi sieltä rauhallisemmasta päästä levyn materiaalia. Dickinsonin äänessä on maukkaasti pientä raspia läpi kappaleen ja kertosäkeessä on jälleen onnistuttu mainiosti. Shoot All the Clownsin kertosäe sekä tunnelma on tuttua suoraan edellisestä täyspitkältä Tattooed Millionairilta. Jälleen erinomainen kappale, mutta varmasti vahvasti mielipiteitä jakava, eikä yllä levyn parhaimpien rallien tasolle. Levyn päättävän biisikolmikon aikana tulee aina odoteltua sen päättävää Tears of the Dragonia, mutta ei skip nappia kannata painaa vielä Firen tai Sacred Cowboysin aikana. Ensimmäinen edustaa jälleen hyvinkin erilaista Dickinsonia ja on jotenkin tunnelmaltaan Laughing In The Hidding Bush:n ja Cyclopsin veljesmateriaalia. Jälkimmäinen taas on silkkaa länkkärirockia, jonka säkeistöistä en ole oppinut pitämään koskaan. Kappaleen kertosäehän taas on silkkaa stadionrockia ja lyriikat kiertävät tuttuja teemoja jo Run to the Hilsiltä lähtien, kaikkinensa levyn heikoin raita loistavasti kertsistä huolimatta. Levyn päättävä Tears of the Dragon on tarkoituksella mainittu jo useamman kerran tekstin aikan, sillä kyseessä on mielestäni 90-luvun paras kappale. Vaikka 90-lukua pidetäänkin yleisesti heikkona aikana rockin ja metallin laadun suhteen, julkaistiin silti tuonakin vuosikymmenenä kasa itselle rakkaita ja muutenkin laadukkaita levyjä, joista yksi parhaista on eittämättä Balls to Picasso. Sen ajaton materiaali toimii tänäkin päivänä yhtä vahvasti kuin ilmestyessään, joten se on ansainnut paikkansa klassikkojen joukossa. 



keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Liikkuva Kuva - De Lirium's Order "My Kingdom from Baekdu"

De Lirium's Order on nimenä tuttu ja jonkin verran bändin materiaalia on tullut aiemmin kuultua mutta tarkempaa kuvaa bändin annista ei ole syntynyt. Tämän kesän Nummirockissa kuvattua videokuvaa on hyvin biisin tunnelmaan sopien yhdistetty Pohjois-Korean entiseen johtajaan ja kyseiseen armeijavaltioon. Musiikki taas on todellakin progressiivista death metallia, jossa on useita eri osioita, ja sellaista riffitulta, ettei se varmaan suurimmalle osalle kuuntelijoista ensi kerrasta aukea. Jos ohitetaan tuo harvalukuinen kenttä Nummirockista, niin video on muuten mukavaa seurattavaa sekä bändin että videopätkien osalta. Ei sitä tästä syystä pelkästään katselisi useammin, mutta kun biisi on näin monisyinen, viihtyy videon parissa heti ensikerrasta jo parin jos kolmenkin katselukerran verran. Kaikkinensa My Kingdom from Baekdu on erittäin hyvä pätkä niin musiikilliselta kuin kuvalliseltakin anniltaan ja herättää bändiin sen verran kiinnostusta, että täytyy orkesterin musiikin toimivuus itse täyspitkällä testata.  



tiistai 6. marraskuuta 2012

Ensituntemuksista lopullisiin - King of Asgard "...To North"


Ensituntemukset

Lukasin jostain juttua King of Asgardista, jossa selvisi että bändi soittaa Amon Amarthin henkistä metallia ja samalla ilmeni toinen vielä mielenkiintoisempi seikka eli se, että bändissä on vanhoja jäseniä teiniajan suosikistani Mithotynistä. Samasta syystä on tullut seurattua myös Falconeria, entinen Mithotyn mies Stefan Weinerhall kun soittelee siellä, sekä myös tällä levyllä rumpuja soittava Karsten Larsson vaikuttaa molemmissa. Kaupasta oli sitten napattava mukaan bändin toinen ja uusin täyspitkä, ”...To North”. Todellakin musiikissa on mukavasti Amon Amarthin henkeä sekä vanhaa Mithotyniä, että tuttuja folk metallisia melodioita muualta. Heti aluksi huomio kiinnittyy hienosti örinät hoitavaan vokalisti Karl Beckmaniin, joka artikuloi hienon mahtavasti lähes Mikael Stannen (Dark Tranquillity) tasolle päästen. Biisimateriaalista ensi kerroilla huomio kiinnittyy parhaiten levyn aloittavan intron perään pyörähtävän kakkosraitaan, The Nine Worlds Burniin, jossa on oikein maittavaa menoa, naislaulajan tuomaa kaihoista melodiaa sekä miehistä kaahausta. Mieskuoron laulama ja melodisen kertosäkeen omaava Gap of Ginnungs iskee jo myös heti ensi kerrasta. Muutaman ensikuuntelun perusteella sellainen vahva kasin tuotos, katsotaan miten albumi kuuntelussa kasvaa.

Lopputulema

Ostopäätöstä ei tarvitse todellakaan katua levyn nyt viihdyttyä muutaman viikon lisää kuuntelussa noista ensituntemuksista. Kymmenen kappaletta ja reilut 50 minuuttia musiikkia sisältävä ”...To North” on todellakin sellainen vahva kasin albumi. Se on nykyaikana ihan merkittävä saavutus, sillä 95 % julkaistusta raskaasta musiikista vuonna 2012 jää varmasti tämän tason alle. Toisaalta levy ei kuitenkaan pääse sinne kirkkaimpaan levyjen top10 listaukseen, sillä vaikka se on tasavahva, on se myös kerralla kuunneltuna hieman liian tasapaksu. Vaiva on sama kuin monilla kaahauslevyillä, kaasua kun ei hellitetä kunnolla oikein missään vaiheessa, tuntuu 52 minuuttia toki etenevän iloisesti mutta varsin samansointisesti. Bound to Reunite on tästä hyvä esimerkki, sinänsä hyvä kappale jonka lähes seitsemän minuutin mitasta olisi voinut sen minuutin tai pari tiivistääkin, jolloin kipaleen iskevyys olisi saatu pidettyä paremmin kasassa. Kappalevalikoimasta on toki noussut myös esiin yllä mainittujen lisäksi muitakin maininnan ansaitsevia ralleja. Kappaleen pituus ei ole tosiaankaan se sen huonoksi tekevä seikka, sillä yli seitsemän minuuttia kellottava Plaque-Ridden Rebirth on helposti levyn parhaita, ellei paras kappale. Loistava kertsi, mainiot melodiat ja kestonsa kestävä laadukkuus vaan toimii toisto toiston perään aina paremmin. The Dispossessed on toinen raita, joka on kuuntelussa vaan parantunut. Loistavasti folk metallia henkevillä riffittelyillään ja melodioillaan se kumpuaa sieltä Mithotynin historiasta, kuten tekee myös Harvest (The End) levyn yhdeksäntenä kappaleena. Toisaalta Gap of Ginnungsin mieskuorot alkavat pitemmän päälle jo hieman tympiä, joten sen voi sinänsä muuten oivana raitana tiputtaa tästä erinomaisten kipaleiden joukosta. Kaikkinensa rouheasti soundaavan levyn uskoisi toimivan useammankin metallifanin kuuntelussa, joten toivottavasti bändi löytää yleisönsä, ja vaikka vielä Suomeen joskus keikalle. 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Liikkuva Kuva - Wolf

Wolf - Live at O2 Academy Oxford



Moni varmasti jo tietää, että Youtubesta löytyy ihan laillisesti ja tarkoituksella julkaistuja täyspitkiä keikkoja bändeiltä. Varsinkin pienempien bändien odottaisi tätä mainiota markkinointikeinoa hyödyntävän enemmänkin, koska musiikki -DVD:n julkaisuun ja tekemiseen vaadittavat kustannukset ovat kuitenkin suurimmalla osalla varmaan isommat kuin siitä saadut tulot. Täyspitkä keikka on kuitenkin täydellinen mainos bändille, kun tavoitellaan uusia faneja ja samalla pidetään jo saadut fanit mukana laivassa. Nyt poimin tähän esimerkiksi ruotsalaisen Wolfin keikan, koska bändin esittämän vauhdikkaan ja melodisen heavy metallin luulisi omaavan enemmänkin faneja kuin mistä bändi nykyisellään nauttii.  Samalla vanhat fanit pääsevät näkemään uuden kitaristin, Simon Johanssonin taidot myös livenä. Mieshän korvasi lähes kymmenen vuotta bändissä vaikuttaneen Johannes ”Axeman” Losbäckin viime vuonna.  Keikan settilista näyttää hyvältä tällaisen jo bändin musiikkiin tykästyneen mielestä, ja uusille kuuntelijoille voisi vinkata vaikka Hail Caesarin tai  The Biten katsastamisen tuolta.

Settilista:

1.Make Friends with your Nightmares
2. Hail Caesar
3. Full Moon Possession
4. Voodoo
5. Steelwinged Savage Reaper
6. Skull Crusher
7. Evil Star
8. The Bite
9. K-141 Kursk
10. Genocide
11. Venom
12. Speed On

perjantai 2. marraskuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Heavy Metal Perse

Heavy Metal Perse - Paha-Paavo

Viimein on aika uudelle Heavy Metal Perseen musiikille. Vuodesta 2008 saakka on odotettu jatkoa loistavalle Eripuralle, ja nyt uudelta Aikakirjat levyltä on katseltavissa ja kuunneltavissa uusi videobiisi Paha-Paavo. Video on nyt Imperiumi.Netin esikatselussa, voit katsella sen TÄSTÄ -linkistä. Menevä kappale jatkaa sitä laatua jota bändiltä on osattu odottaa. Lyriikat ovat oikein messevät rivakkaan kappaleeseen, murhamies Paavon tarina onkin mitä oivinta tarinointia HMP:n sävellyksiin. Ensikerralla kappalaseen ei välttämättä pääse sisälle, mutta jo parin kuuntelun jälkeen alkaa tarina ja sävellys aukemaan, ja voidaan todeta että jatkoon !. Kauaa ei tarvitse tuota kokopitkää enää odotella, sillä Aikakirjat ilmestyy 16.11 ja sisältää seuraavat kappaleet:



1. Paha-Paavo
2. Aikakirjat
3. Merirosvokaupunkiin
4. Vainolaista vastaan
5. Malja rivimiehelle
6. Pettureiden portti
7. Hornan koje
8. Noitien tuho
9. Viimeisen sillan taistelu
10. Vanhus ja meri
11. Vesikeuhko

torstai 1. marraskuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Soundgarden

Soundgarden - Non -State Actor

Tuli tuossa aiemmin hehkutettua, että uutta Soundgardenin levyä King Animalia odotellaan suurella mielenkiinnolla tässä osoitteessa. Nyt bändi on julkaissut Youtubessa virallisen ääniraidan levyltä kappaleesta Non-State Actor, joka onkin heti ensikuunteluilla huomattavasti parempaa materiaalia kuin levyn ensimmäinen julkaistu Been Away Too Long. Chris Cornell esitää taas uskomattoman hienoa vokalisointia ja varsinkin miehet screamit ovat huikean hienoa kuunneltavaa tällä kipaleella. Biisi on myös sävellyksenä heti iskevä mutta mukavan monipuolinen, joten ei tähän todellakaan kerrasta tylsisty. Levyn kansi ja biisilista on myös julkistettu, ja sieltä ainakin Black Saturday herättää kiinnostusta, onko kyseessä sitten yhtä hieno ralli kuin esimerkiksi Black Hole Sun jää myöhemmin selvitettäväksi.


"King Animal"
01. Been Away Too Long
02. Non-State Actor
03. By Crooked Steps
04. A Thousand Days Before
05. Blood On The Valley Floor
06. Bones Of Birds
07. Taree
08. Attrition
09. Black Saturday
10. Halfway There
11. Worse Dreams
12. Eyelid's Mouth
13. Rowing