maanantai 22. lokakuuta 2012

Musiikkimaailmassa tapahtuu - Mokoma

Mokoma - 180 astetta

YleX:n sivuilla on kuultavissa viikon 43 ajan uusin Mokoman täyspitkä 180 astetta. Ennakkoon olenkin lukenut, että bändi palailee uusimmillaan viimein sinne Kurimuksen ja Tämän Maailman Ruhtinaan Hovin metallisempaan ilmaisuun tylsän ja aika mitään sanomattoman popmetallinsa jälkeen. Otetaanpa keskittynyt ensikuuntelu levystä ja katsotaan mitä vuosimallia oleva 2012 Mokoma tarjoaa uutukaisellaan.


Levy alkaakin varsin pirtsakasti levyn nimibiisinä toimivalla death metallisella Uusi Aamu rykäisyllä ja samaa raskautta jatketaan myös jo sinkkuna julkaistulla kakkosbiisillä, Valkoisella Kohinalla. Liian kauaksi radioystävällisestä ja paljon faneja saaneesta Mokomasta ei levyllä kuitenkaan edetä, vaan jo levyn kolmas raita, Punamultaa on sitä aiemmilta levyiltä tuttua popmetallia. Biisi tulee varmasti saamaan ansaitsemansa tilan jälleen radiokanavilta mutta itse en biisistä suuremmin syty. Onneksi vauhti jatkuu jo taas seuraavalla Uskalla Elää kappaleella, vaikka silläkin kuullaan Annalan puhtaita, ei biisi ole onneksi lähelläkään niitä tympeitä balladiluikautuksia, josta bändi on viime vuosina tullut tunnetuksi. Vaikka levyn alussa onkin kuultu mieluisia säveliä, herää levy kunnolla henkiin viidennen raidan, Ajan Hermo myötä. Rivakkaa soitantaa, äkäistä vokalisointia ja ennen kaikkea kokonaisuudessaan hyvä suomi thrash kappale, juuri sitä laatua, jossa Mokoma on edelleen härmän ehdotonta eliittiä. Ilo on kuitenkin jälleen lyhyt, sillä Kuinka Kävi Näin palauttaa musisoinnin taas balladikantaan tai no ainakin rauhallisempaan paatokseen. Tämäntyylistä biisimateriaalia tulee Suomessa silmät ja korvat täyteen joka paikasta, joten suuremmin kappale ei sykäytä, Se täytyy kuitenkin todeta, että Annalan puhtaat ovat levyllä varmasti miehen uran parhaat, mutta eivät kuitenkaan vielä sillä tasolla, että itse laulusuoritus nostaisi biisejä yhtään paremmaksi. Raskassointuinen Ihmisenpyörä on taas astetta iskevämpää materiaalia, mutta aijjai kuinka maukkaasti starttaakaan seuraava Kuollut, Kuolleempi, Kuollein. Hymy nousee väkisinkin huulille, sillä niin maukkaasti lähtee thrashkomppi käyntiin, ettei kuulija voi kuin nauttia. Ensikuuntelun perusteella selvästi paras kipale tähän mennessä. Virsi n:o 5 alkaa jälleen pelottavan balladimaisesti, mutta itse asiassa biisi on selvästi mielenkiintoisin ja iskevin näistä levyn keskitempoisista kipaleista. Tunnelmallisesti alkava Illan Henki kiihtyy rauhallisen alkunsa jälkeen lähes mustaksi metalliksi laskettavaan laukkaan, ja onkin levyn yllättävintä, sekä varmasti uransa rankinta Mokomaa. Toimii ! Levyn päättävä Vapaa on taas sitä radioystävällisempää Mokomaa, ei nyt ensikerralla mitenkään kummoinen raita jos ei nyt susipaskakaan. Kyllähän tämä levy palauttaa Mokoman sinne metallisempaan ilmaisuun ja 180 astetta tulee varmasti viihtymään myös omalla soittolistallani uudemmankin kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti