Tuskan viimeisenä päivänä sääjumalat viimein kukistivat helteisen festarin siunauksen, ja vettä tuli heti aamusta vaakasuoraan, lämpömittarin näyttäessä kylmempiä lukemia kuin viime vuoden joulukuussa. Saavuin paikalle jo toisen bändin aikoihin, koska Powerwolf oli yksi tärkeimmistä syistä ostaa lippu tämän kesän Tuskaan. Muutama sata muuta rohkeaa oli tässä vaiheessa uskaltautunut alueelle, mutta iloisista ihmisistä edellisinä päivinä täyttynyt olutalue kumpusi tyhjyyttään, kuten suurin osa muustakin alueesta.
Hieman myöhässä startanneet maskimiehet pistivät heti alkuun selväksi, ettei vähäinen yleisömäärä ja piiskaava sade tulisi keikkaa pilaamaan. Laulaja Attila Dorn ja kosketinsoittaja Falk Maria Schlegel tekivät koko keikkansa ajan parhaansa saadakseen yleisön mukaan laulamaan ja puimaan nyrkkejään, joten keikasta ei voi antaa bändille muuta kuin kiitettävän arvosanan.
Settilista oli ihan mainio, vaikkei noin 40 minuuttiin jääneellä soittoajalla ihan kaikkea tullutkaan, mitä ensi kertaa bändin todistanut olisi toivonut. Bändin toiselta täyspitkältä Lupus Deiltä kuultiin vain sen nimibiisi ja debyytti sivuuteettiin käsittääkseni täysin. Parasta antia olivatkin Bible of the Beastilta tutut Raise Your Fist, Evangelist sekä ajaton klassikko Resurrection by Erection. Humoristit sanoitukset sopivat tämän orkesterin musiikkiin ja ulosantiin mitä parhaiten, ja soliti Dorm osoitti muutenkin olevansa tilanteen herra vitsailemalla niin sateesta, kuin aneemisesti miehen huuteluihin vastanneesta yleisöstäkin. Bändi oli siis kaikkinensa mainio, vaikkei henkilökohtaisesti aikaisena sunnuntai-iltapäivänä piiskaavassa sateessa soitettu keikka täyttä iloa tuonutkaan.
Piiskava sade ei innostanut alueelle jäämään, joten palasin alueelle vasta odotetun Emperorin aloittaessa. Bändihän soitti siis debyyttinsä In The Nightside Eclipsen alusta loppuun sekä lopuksi muutaman valikoidun kipaleen, joihin palaan myöhemmin. Pitkästä aikaan rumupatterin taakse palannut Faust oli todellakin mies paikallaan, eikä bändin soitto olisi kyllä paremmin voinut kulkea. Soundit olivat jälleen todella hyvät, kuten koko viikonlopun ajan päälavalla sai tottua ja pyrojakin oli sopivasti mausteena mukana.
Miten mahtavasti Emperorin debyytti sopikaan Tuskan päätteeksi, varsinkin levyn päättävät I Am the Black Wizards ja Inno a Satana saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Yleisö oli ihan kohtuullisesti mukana, mutta selvästi oli huomasi, että Anthrax oli viikonlopun bändeistä selvästi eniten yleisöä vetänyt orkesteri.
Encore tarjosi kuitenkin vieläkin kovempaa menoa, kuin aiemmin kuullut. Ancient Queen avasi loppusetin mainiosti, Wrath of the Tyrant petrasi tästä vielä pikkaisen, mutta koko Tuskan ja Emperorin keikan todellinen kliimaksi oli vasta edessä.
"Palaamme sinne mistä kaikki alkoi. Quorthon ja Bathory. Seuraavaksi A Fine Day to Die" - Ihsahnin vapaasti käännetty spiikki ennen festareiden päättänyttä klassikkoa. Ainakin niille, jotka bändin ja biisin tietävät lopetus oli paras mitä pystyisin tämän vuoden Tuskaan keksimään ja todella upeasti Emperor kappaleen esittikin. Jos jossain livekeikalla on kokenut kylmiä väristyksiä, niin se oli tämä, eikä ne johtuneet edes koleasta ilmasta.
Tuska 2014 oli loistavasti järjestetty, hyvillä soundeilla ja ennen kaikkea välittömällä tunnelmalla varustettu festari, josta ei jäänyt mitään valitettavaa. Minnekään ei tarvinnut missään vaiheessa jonottaa ja kaikki toimi niin hyvin kuin mahdollista. Jone Nikula totesi lavalta, että 24 000 kävijää oli viikonlopun saldo. Toivotaan, että hieman vähäiseksi jäänyt kävijämäärä silti jätti jotain viivan allekin. Kiitos kaikille tutuille, kavereille ja ystäville jälleen tästä vuodesta, ensi kesänä uudestaan, eikös vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti