lauantai 2. heinäkuuta 2016

Tuska Open Air Metal Festival 2016

Perjantai 1.7.2016

Oli taas aika vuotuisen Tuskan, ja helteinen keli palasi hellimään metallikansaa sateisen viikon jälkeen. Otetaan heti alkuun kiinni lähi -Tuskan parhaaseen uudistukseen, kakkoslavan iso teltta, sekä lavan lähelle jatkettu anniskelualue tarjosi juuri sitä, mitä me täysi-ikäiset festarikäviät ollaan vuosia toivottu. Nyt kakkoslavan bändien esiintymisestä pystyi nauttimaan leppoisasti olut kädessä, iso käsi sinne organisaatiolle tästä.

Perjantai alkoi kaukaa Swallow the Sunia kuunnellen, ei oikein bändin rauhallinen taonta aurinkoiseen päivään kummoisesti istunut, joten kunnolla päivä starttasikin iloisen power metallin ja Cain's Offeringin parissa. Orkesteri heitti osaavan ja ammattitaitoisen keikan, joka oli kaikilta osiltaan ihan ok, mutta ei sen enempää,


Lordia ei ole tullut nähtyäkään vuosiin, joten pitihän tuo vanhan kotikaupingin sankari todistaa, ja laadukkaan keikan monine pyroineen sekä erikoisvälineineen Herra Lordi tarjosikin. Keikka lähti käyntiin orkesterin neljänneksi parhaalla kappaleella, Bringing Back the Balls to Rock:lla oikein mainiosti, ja kun loppuun oli säästetty ne kovimmat ja parhaimmat kipaleet ensihitin Would You Love a Monster Manin johdolla, taittui tunti mukavasti orkesterin rockista nauttien.


Testament on tuttu ja aina toimiva näky Tuskassa, eikä Chuck Billyn johtama orkesteri fanejaan tälläkään kertaa pettänyt, vaan settilistassa oli niin tutut klassikot Into the Pitin johdolla, kuin uudemmat veisutkin mm. Rise Up:n tarjotessa mukavaa mesoamista. Bändi taisi olla myös perjantain henkinen pääesiintyjä, sillä katsojia oli huomattavasti illan päättänyttä Avantasiaa enemmän. Testament on yksi niistä orkestereista, joita voin katsella niin useasti kuin vain vastaan tulevat, Alex Skolnickin uskomattoman taidokas kitarointi yhdistettynä Chuck Billyn letkeään ja rentoon johtamiseen on vain aina niin mukavaa seurattavaa.


Beast in Blackia odotin innolla, mutta en kestänyt bändin vokalistin nasaalia ja ohutta ääntä paria kipaletta enempää, joten oli aika illan päättävälle Avantasialle.


Avantasia nyt ei levyillään ole itselleni paljoa tarjonnut, mutta kun lavalla oli tulossa lapsuuden idoli Michael Kiske, sekä loistava ääninen Jorn Lande, oli keikalle suuret odotukset eikä Tobias Sammetin johtama ryhmä odotuksiani pettänyt. Varsinkin Kisken näkeminen ensi kertaa vuosikymmenten kuuntelun jälkeen oli todelliset kylmät väreet tuoma kokemus, ja jumalaisen mahtavastihan mies laulutonttinsa livenäkin hoiteli. Lande ei myöskään pettänyt, vaikken miehen Ozzy Osbourne tyyppisestä lavaliikennihdästä pitänytkään. Toki myös muu laulajakatras Bob Catleyn johdolla tarjosi korvakarkkia koko kahdelle tunnille, joten keikan loputtua kaikkien laulajien kanssa vedettyyn Sign of the Crossiin, pystyi Tuskasta poistumaan hymyillen odottaan seuraavaa päivää,



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti