Napalm Death on toiminut eri miehistöillä jo lähes 30 vuotta, mutta kuulun itse siihen kategoriaan, jolle toimii parhaiten vasta bändin myöhemmän ajan grindaus. Utilitarian jatkaa samalla tyylillä kuin vuonna 2009 tullut loistava Time Waits for No Slave. Bändin groovaava death metallin ja grindin siitos kantaaottavilla lyriikoilla muodostaa sellaisen kompon, ettei siitä voi olla pitämättä. Utilitarian on lienee myös bändin monipuolisin tuotos, sillä Evereday Poxilla vieraileva kieron kuuloinen saksofoni ei lienee ole tullut aiemmin bändin tuotoksilla vastaan. Levyn paras kappale The Wolf I Feed taas hyödyntää loistavasti sekä vokalisti Barney Greenwayn puhtaita, että Mitch Harrisin korkeampia rääkynöitä. Biisihän kuulostaa paikoin reilut 10 vuotta vanhalta Fear Factoryltä, silloin kun se bändi vielä takoi rautaakin ulos. Ennen kaikkea Utilitarian tarjoilee parhaiten pakatun annoksen aggressiivista räyhäämistä ja ansaitsee täten paikansa vuoden 2012 TOP 10:ssä.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti