Dark Roots of Earth on vuoden 2012 paras levy, se on se levy, jota odotin siitä saakka kun Alex Skolnick liittyi takaisin yhtyeen riveihin 2005. Edellinen The Formation of Damnation lupaili paljon, mutta se ei ollut vielä sellaista laatua, mitä herroilta osaa parhaimmillaan odottaa. Dark Roots of Earthilta taas ei puutu mitään. Siinä on raivokasta aggressioita kuten levyn aloittava Rise Up osoittaa. Native Blood ja vaikkapa True American Hate taas esittelevät niitä loistavia kertosäkeitä, joista bändi on tullut rankemmassa metallissa hyvin tutuksi. Skolnickin maagisia sooloja kuullaan läpi levyn niin paljon, ettei niistä mitään yhtä voi toista paremmaksi nostaa mutta niiden parissa viihtyy aina vain paremmin toistokertojen lisääntyessä. Kurkkusyövästä toipunut laulaja Chuck Billy kuulostaa paremmalta kuin koskaan aiemmin, vaikka toki miehen aggressiivisinta laulua voisi vielä useammin hyödyntää. Levyllä ei kuitenkaan ole yhtään heikkoa tai edes vain hyväksi laskettavaa kappaletta, vaan kaikki edustuvat erinomaista laatutasoa. Kappaleissa on viitteitä bändin vanhoihin klassikoihin juuri sopivasti mutta ei niin viljalti, että mistään turhasta saman toistamisesta olisi kysymys. Dark Roots of Earthin soundimaailma on loistava ja se on bändin paras levytys sitten The Gatheringin. Aika osoittaa onko se bändin paras levytys kautta aikojen, mutta ainakin voidaan sanoa, että yhtyeen kymmenes julkaisu on täyden kymmenen pisteen arvoinen levytys.
Vuoden 2012 TOP 10 levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan julkaisen niistä yksi kerrallaan lyhyen pohdinnan loppuvuoden kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti